Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen asetti elokuussa osaamisen tulevaisuuspaneelin, jonka tehtävänä on ennakoida koulutuksen muutostarpeita. Sen puheenjohtajana on professori Anne Brunila.
– Paneelin tehtävänä on ennakoida yhteiskunnallisesti merkittäviä koulutuspolitiikan muutostarpeita sekä tehdä osaamisen ja oppimisen kehittämistä koskevia ehdotuksia kaikilla koulutusasteilla ja kaikissa koulutusmuodoissa, Grahn-Laasonen sanoi asettaessaan paneelin.
Kasvatustieteilijä Kari Uusikylä kirjoittaa maanantaina Suoraa puhetta -blogissaan, että koulutuspolitiikkaa sekä oppimista ovat uudistamassa kauppatieteilijän johdolla tietokirjailija, pääjohtaja, valtiosihteeri, kansleri, professori, tutkimusjohtaja, toimitusjohtaja, johtaja, kansliapäällikkö, pormestari, toimitusjohtaja, tutkimusjohtaja ja professori.
”Vain yksi panelisteista on oppimisen ammattilainen. Varsinaisia käytännön koulutyön, opetuksen, asiantuntijoita joukossa ei ole, opetushallituksen pääjohtajaa en pidä sellaisena.”
Paneelin varsinaisena ydinasiana Uusikylä pitää Grahn-Laasosen lausumaa siitä, että ”koulutusjärjestelmää kehittämällä voidaan vastata yritysten ja muun työelämän osaamistarpeisiin”.
Uusikylän mukaan tämä tarkoittaa ”kouluun lisää tehoa, kilpailua, bisneskonsultit mukaan kouluttamaan nopeasti ´ilmiömäisiä tulevaisuusosaajia` työelämään. Päälle on siroteltu silmänlumeeksi tekstiä elinikäisestä oppimisesta, mahdollisuuksien tasa-arvosta ja peruskoulun hyvistä oppimistuloksista”.
Vastaiskun aika on nyt
Uusikylän mukaan Suomen ”maailman ihannevaltioksi” nosti ”tasapäisten keskinkertaisuuksien peruskoulu”, josta kilpailu- ja markkinakoulun ystävät halusivat päästä kiivaasti eroon.
”Pisa muutti kaiken vuonna 2001. Ennustin silloin kirjoituksissani, että vastaiskun aika tulee. Se aika on nyt.”
Hän kirjoittaa aikoinaan kovasti pilkatun peruskoulun isien suunnitelleen koulun, ”jossa kasvaa tasapainoisia, ahkeria kansalaisia, jotka löytävät omat lahjansa ja oppivat toimimaan sosiaalisissa yhteisöissä, kohtelemaan lähimmäisiään hyvin; ihmisiä, jotka saavat rakastua matematiikkaan, musiikkiin, taiteisiin, liikuntaan, käsitöihin, kieliin, jotka oppivat puhumaan ja kirjoittamaan suomea, äidinkieltään”.
Kaikki koulutyö tuki ”osaamista.”
Koulujen eriytyminen jo käynnissä
Nyt Uusikylän mukaan on vallalla ajattelu, jossa lapsi nähdään ”ilmiömäisenä tulevaisuusosaajana”. Koulusta on tulossa konsultti- ja tietokonefirmojen sponsoroima kilparata, jonka ytimessä on voittamisen ja minä-minä -kulttuurin edistäminen.
Koulut ovat jo eriytymässä ja Uusikylän ennustuksen mukaan pian siunaillaan vielä enemmän, että ”mihin ne pojat ovat kadonneet”.
”Syrjäytyminen alkaa jo ennen koulua; yläkoulussa tilanne on jo monen kohdalla hyvin paha. Ammattiopetuksessa ohjaudutaan itsenäisesti minne sattuu ja opettajat on siirretty syrjään työharjoittelun ohjaajan tieltä. Ei kai ammattiin valmistuja tarvitse koulusivistystä; hyvä rautakaupan osastonhoitaja tai kosmetologi tekee harjoittelijasta alansa ammattilaisen halvalla ja nopeasti.”
Kuka tästä kantaa vastuun, Uusikylä kysyy.
”Tuskin kukaan, korkeintaan kasvoton yhteiskunta.”
uutiskirje 
