Kun rakkaudesta tulee poliisiasia

Käsikirjoittaja, näyttelijä Kaarina Hazard ja näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja Leea Klemola: Työpari, jonka kädenjälkeä on syksyn, jollei koko vuoden kiinnostavin draamasarja Myrskyn jälkeen.

Sarjassa eletään lähitulevaisuudessa, jossa Suomen yli on pyyhkinyt Tuula-myrsky. Se on vahingoittanut maan infrastruktuuria ja sekoittanut ihmisten arjen.

Myrskyn jälkeen ei tulekaan poutasää, vaan tunteet heittelevät trombien lailla erityisesti miehiä. Rakkaus on rikki ja ”kaiken takana on seksi”. Ja kun miehet alkavat tuntea tunteita, purkausten jälkiä korjaamaan tarvitaan järjestyspoliisi. Heidän kannoillaan seuraa ahnas media.

Mitä tapahtuu, kun poliisin univormun alta paljastuu ihminen? Ainakin digitaalisen infran pettäminen pakottaa ihmiset turvautumaan enemmän toisiinsa.

Seksi ei ole ruisleipää

Hazard ja Klemola ryhtyivät kirjoittamaan sarjaa vuonna 2009. (Heistä riippumattomista syistä sarja kuvattiin vasta monta vuotta myöhemmin.)

Teemoja haarukoituaan naiset totesivat, että heitä kiinnostaa lihallinen rakkaus. Muun muassa siksi, että aihe on ”niin kiusallinen, jopa vittumainen”, kuvailee Klemola.

– Miten sitä ylipäänsä voisi käsitellä ilman että koko ajan näyttää panemista, mitä kukaan ei halua nähdä?

Aihe on samaan aikaan henkilökohtaisen ytimessä ja toisaalta siihen liittyy seksin viihteellistäminen ja kaupallistaminen, arkipäiväistäminen. Dildot R-kioskeissa ja Väestöliiton valistuskampanjat. Seksistä puhutaan korostetun tavallisena asiana, kuin se olisi ruisleipää.

– Me halutaan palauttaa lihalliselle rakkaudelle sen arvo. Se on väkevä ja vaarallinenkin, luonnonvoiman kaltainen. Eikä kahlittavissa, vaikka näin annetaan julkisessa puheessa ymmärtää.

Siihen nähden, että käsikirjoitus on aloitettu kahdeksan vuotta sitten, sarja on hämmentävän ajankohtainen. Moni siihen kuviteltu asia on tapahtunut. Myrskyt riepottelevat tihenevään tahtiin ja Ylen Isoon Pajaan Pasilaan muuttaa VR (sarjassa siellä työskentelee poliisi).

Sarjassa poliisi ei voi kieltäytyä tarjotusta julkisuudesta, vaan sen on brändättävä itsensä. Tärkeintä on se miltä kaikki näyttää, ei se, mikä on totta. Sekin kuulostaa nyt tutummalta kuin vajaat kymmenen vuotta sitten.

Tämä naurattaa kirjoittajia itseäänkin: Jopa poliisiylijohtajan nimi on vaihtunut Paaterosta Kolehmaiseksi, joka sattuu olemaan myös sarjan poliisipäähenkilön sukunimi.

Rahapuhe jyrää kaikessa

Sarjassa lihallinen rakkaus ei typisty yhden parisuhteen sisäiseksi tai yksilön ongelmaksi. Siksi tarinaan tarvittiin pandemia, poliisi ja Yle. Sarjan kansainvälinen nimi onkin kekseliäästi Love&Order.

– Oli selvää, että päähenkilöllä, jonka kautta lihallisesta rakkaudesta kerrotaan, täytyy olla jokin selkeä, tunnistettava yhteiskunnallinen ammattirooli. Että asia ei jää perheeseen, selittää Klemola.

Hazard taustoittaa:

– Maailma ja Suomi, johon me Leean kanssa kasvettiin 80-luvulla, oli ihan toisenlainen.

Sitten tuli 90-luvun lama, josta alkoi edelleen jatkuva koko julkisen palvelun rapauttaminen.

– Tämä kaupallisuuden eetos, jossa rahapuhe läpäisee kaiken. Ihan mitä tahansa aihetta uutinen käsittelee, ensimmäisenä kerrotaan mitä mikäkin maksaa.

– Samaan aikakauteen sijoittuu puhetavan muutos sekä seksistä että julkisista palveluista.

Siksi Myrskyn jälkeen on Hazardin ja Klemolan kunnianosoitus ja rakkaudentunnustus lihalliselle rakkaudelle ja julkisille palveluille.

– Oli valtava työ taivuttaa katsojan katse pois yksilön tai avioliiton ongelmasta. Mutta mun mielestä me ollaan onnistuttu siinä, arvioi Hazard.

Perisuomalaista, yleismaailmallista

Kaarina Hazard ja Leea Klemola olivat aiemmin esiintyneet yhdessä muun muassa Aivomyrsky-keskusteluohjelmassa ja Pelon maantiede -elokuvassa, mutta he tutustuivat kunnolla kirjoittaessaan Hopeanuolet-televisiosarjan kymmenen vuotta sitten.

– Meille kävi nopeasti selväksi, että työ sujuu yhdessä, sanoo Klemola.

Sujui se muidenkin mielestä. Hopeanuolet voitti parhaan eurooppalaisen fiktion Prix Europa -palkinnon Berliinissä vuonna 2008.

Pari viikkoa sitten samoilla media-alan festivaaleilla esitettiin Myrskyn jälkeen, ainoana suomalaissarjana. Palkintoja ei tullut, mutta kiitosta tuli.

– Kaikki ymmärsivät kaiken. Kaikki oli täysin tunnistettavaa, kertoo Berliinistä vasta palannut Hazard ilahtuneena.

– Mikään sellainen, mikä sarjassa äkkiseltään tuntuu perisuomalaiselta, ei todellakaan ole mitään perisuomalaista vaan täysin yleismaailmallista, yleisinhimillistä.

Luottamus syntyy tavasta katsoa

Miten sitten syntyy sarja, jossa rämmitään perisuomalaisen harmaassa mutavellissä, jossa myrskyn silmässä päähenkilönä on tukevasti keski-ikäinen järjestyspoliisi, jossa ei ratkota yhtään rikosta, mutta joka hellästi naurattaa ja saa myös eurooppalaisyleisön puolelleen?

Siihen tarvitaan ainakin käsikirjoittajien täydellinen luottamus toisiinsa. Sitä ei voi rakentamalla rakentaa, sillä se syntyy pitkälti toisen tavasta katsoa maailmaa. Yhdessä kirjoittaminen on intiimiä ja siinä on sitouduttava olemaan kiinnostunut toisen kokemuksesta.

– Täytyy voida luottaa siihen, että jos kerron miltä musta OIKEESTI tuntuu vaikka seksuaalinen häirintä tai natsit tai mikä tahansa, en tule häväistyksi tai torjutuksi. Eri mieltä voi olla, mutta ettei mun ihmisyys tule kyseenalaistetuksi, selittää Klemola.

– Meille kummallekaan tämä työ ei ole ensisijaisesti poliittista tai yhteiskunnallista, vaikka siinä käsiteltäisiinkin sellaisia asioita.

– Taiteellinen työ ei ole porras minkään sanomiseen. Tämä sarja on nyt se, mitä me halutaan sanoa, sanoo Hazard.

Molemmat naiset myös kehuvat tuotantoyhtiötään Aamua ja sen Jussi Rantamäkeä.

– Hänen työskentelytapansa ja näkemyksensä mahdollistavat taiteen tekemisen.

Miesten tunteet aiheuttavat järjestyshäiriöitä

Järjestyspoliisi Rauni Kolehmainen on päähenkilöksi epätyypillinen. Siinä missä naisen tehtäväksi lankeaa niin fiktiossa kuin todellisuudessakin usein mahdollistaa miehen seikkailut kannattelemalla perhettä ja maailmaa, järjestystä ylläpitävästä Raunista tehdään nyt keskipiste.

– Tyypillistä on, että mies menee tuolla maailmassa ja loukkaantuu ja kostaa ja menettää kasvonsa ja menee taas kostamaan. Naiset on kotona ja keittää ruokaa ja kyselee mieheltä, että missä sä oot ja mihin meet ja mikä sun on, kuvailee Kaarina Hazard.

– Harvoin kannattelijanaista jäädään seuraamaan.

Rauni on kutsumusammatissaan järjestyspoliisina, hänellä on insinöörin psyyke.

– Häntä kiinnostavat suuremmat kokonaisuudet enemmän kuin oma sisätila, kuvailee Hazard, joka myös näyttelee Raunia.

– Järjestyksenpito ei ole nipottamista yksityiskohdista. Se on ennakoimista ja näkymistä. Opin tämän esikoiseni aivan mielettömän hyvältä lastentarhanopettajalta.

– Hän seisoi maanantaiaamuna keskellä isoa tilaa kuin suuri puu. Lapset olivat levottomia viikonlopun jälkeen, heitä tuli ja meni ees taas, puki, riisui, kävi tämän Tuulikin luona. Hän sanoi, että jos hän liikkuu, koko pakka hajoaa. Silloin tajusin mitä on järjestyksen luominen. Raunin pyrkimyksessä on jotain samankaltaista.

– Kuten Rauni sarjassa sanoo, hänen työnsä on ennakoida miesten tunteiden seurauksia, sanoo Klemola.

– On fakta, että miesten tunteet niitä järjestyshäiriöitä aiheuttaa. Ahdistus, kunnianmenetys, häpeä, absoluuttinen syrjäytyminen.

– Jos nainen joutuu samoihin olosuhteisiin, se aiheuttaa vähemmän häiriöitä. Ne tunteet kääntyvät paljon enemmän sisäänpäin. Tähän liittyy varmasti myös naisten hoivavastuu.

Elämän näköistä televisiota

Sarjan näyttelijävalinnatkaan eivät ole ilmeisiä. Sen estetiikka jäljittelee todellisuutta muiden televisiosarjojen sijaan.

Ja niin on silmä muoviseen ja nuoreen tottunut, että sarjan rooleihinsa oikean ikäiset, tavallisen näköiset ja kokoiset näyttelijät tuntuvat raikkailta ja radikaaleilta valinnoilta.

– Kyllä me haluttiin, että kun puhutaan lihallisesta rakkaudesta, ihminen ei ole siinä puunattu ja laitettu. Että saisi sitä kauneuden kokemusta myös muutettua niin, että tavalliset ihmiset näyttävät kauniilta eikä virheiltä, sanoo Klemola.

Hazard ihmettelee, miksei ihmisten uskota osaavan ottaa vastaan muuta kuin ennen näkemäänsä. Televisiosarjat pyrkivät usein näyttämään muilta televisiosarjoilta sen sijaan että näyttäisivät maailmalta, elämältä ja omalta havainnolta. Siksi niihin on myös vaikea samaistua.

– Kun aletaan kuvittelemaan mitä sellaista me voitais tehdä joka myisi vaikka Ruotsissa, mennään kohderyhmäajatteluun, jossa vastaanottaja kuvitellaan itseä tyhmemmäksi ja huumorintajuttomammaksi, Klemola sanoo.

– Oikeasti me ihmiset ymmärretään ja luetaan koko ajan todella monimutkaisia viestejä muista ihmisistä, jatkaa Hazard.

– Me ollaan hyvin avoimia tarttumaan siihen mitä toinen tarjoaa eikä mitään idiootteja.

Myrskyn jälkeen -sarjan ensimmäinen jakso sunnuntaina 29.10. kello 21.05.