Viikon kysymys
JHL:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori ennakoi SAK:n valtuustossa, että tulevaisuudessa entistä useampi suomalainen tekee työtä muussa kuin työsuhteessa. Monet joutuvat työllistämään itse itsensä. Työn teettämisen ja hankinnan muodot muuttuvat.
Miten ay-liike varautuu tähän ilmiöön, jota Santamäki-Vuori nimitti palkkatyön hapertumiseksi, edunvalvontajohtaja Nikolas Elomaa SAK:sta?
–Monissa liitoissa on jo muutettu sääntöjä siten, että itsensä työllistäjät pääsevät jäseniksi. Ay-liikkeen kyljessä toimii myös yrittäjien työttömyyskassa. Se perustettiin, kun tiedettiin, että palkansaajatyyppisessä työssä on paljon yrittäjiä, jotka ovat palkansaajan ja yrittäjän välimaastossa, ja heidänkin työttömyysturvastaan haluttiin pitää huolta. Palkansaajia on pakotettu yrittäjiksi, ja vaikka tämä mielestäni epäoikeudenmukainen ja asiaton menettely on ollut vielä vähäistä, olen sitä vastaan. Eri asia on, onko ay-liikkeen ääni kuulunut.
Onko itsensä työllistäjä yrittäjä vai palkansaaja?
–Pidän kielteisenä kehitystä, jossa ihminen joutuu vastentahtoisesti luopumaan palkkatyöstä ja siirtymään yrittäjäksi ilman että hänelle annetaan yrittämisen vapauksia. Tyypillinen tapaus on, kun iso yritys pakolla ulkoistaa riskin palkansaajalle sillä nimellä, että hän on yrittäjä. Tällainen yrittäjä toimii täysin omalla riskillään, mutta hyvin riippuvaisena entisestä työnantajastaan. Katson, että näissä tilanteissa henkilö on enemmän palkansaaja kuin yrittäjä. Yrittämisen vapauden asemesta hänen toimintaansa rajoitetaan monin tavoin.
Itsensä työllistäjät joutuvat joskus alihinnoittelemaan työnsä. Eikö tästä synny riski myös ay-liikkeelle?
– Jos alihinnoitellaan, miten sitten toimeentulo onnistuu? Toimeentulon ongelma ei häviä, tehdään töitä sitten liian pienellä palkalla tai liian pienellä yrittäjätulolla. Näen, että alihinnoittelu johtaa kilpailun vääristymään, kun yrittäjät polkevat toistensa hintoja. Jos yrittäjyydellä yritetään alentaa palkkatyön kustannuksia tai osuutta, silloin poljetaan myös minimipalkkasäännöksiä.
Jos ja kun ay-liike puolustaa työn tekemisen harmaalle reuna-alueelle joutuneita ihmisiä, eikö se samalla puolusta omaa toimintaansa ja omia etujaan?
– Ehdottomasti näin. Sen, missä muodossa työtä tehdään, pitäisi mielestäni olla mahdollisimman kustannusneutraalia. Vuokratyö on hyvä esimerkki. Se alkoi pienenä reuna-alueena, mutta on kiivennyt koko ajan lähemmäs palkkatyön ydintä.
– Jos reuna-alueiden edunvalvonta laiminlyödään, se totta kai vaikeuttaa perinteisessä palkkatyössä olevienkin puolustamista. Peli voidaan menettää, mikäli tätä ei nähdä.
Kuva: Aleksi Vienonen
uutiskirje 
