Viime aikoina on nostettu esiin seksuaalinen häirintä, johon toki löytyy laista sopivia pykäliä lukuun ottamatta kaikkein lievempiä häirinnän muotoja, jotka ainakin osittain liittyvät joko kohteena olevan tai tekijän sosiaaliseen taitamattomuuteen. Jokaisen pitäisi kyetä sanomaan häirikölle, ettei hänen käytöksensä tai puheensa ole sopivaa. Kasvattajien on otettava tämä tehtävä osaksi nuorten valmistamista aikuistuvaan elämään.
Useimmiten häirintä liittyy olemassa olevaan valtasuhteeseen, joko suoranaiseen esimies–alainen-suhteeseen tai muuhun vastaavaan. Myös ilman virallista valtasuhdetta muodostuu alistussuhteita yksinkertaisesti siksi, että joku yksilö on selvästi muita paremmassa asemassa, ja hänellä on enemmän halua päästä ”johtajan” rooliin.
Usein hän saa ”alaisia”, jotka saadakseen etua tästä suhteesta tai pelätessään näin syntynyttä johtajaa, myötäilevät tämän johtajuutta. Muissakin eläinryhmissä kuin ihmisissä löytyy tällaisia hierarkkisia suhteita.
Epäasiallista vallankäyttöä ei kyetä torjumaan pelkästään lakien avulla. Tarvitaan kansan enemmistön asennemuutos: ”Tuollainen toiminta ei kerta kaikkiaan käy.” Esimerkkejä ovat koulu- tai työpaikkakiusaaminen, virkailijan mielivalta työtöntä työnhakijaa kohtaan, turhan työn teettäminen tai kokonaan työtehtävistä syrjäyttäminen.
Voimme tietenkin laatia uusia lakeja ja määritellä kovempia rangaistuksia niitä rikkoville, mutta joudumme helposti ojasta allikkoon. Mitä enemmän laeissa on yksityiskohtaisia määrittelyjä, sitä enemmän syntyy porsaanreikiä.
Hyvä laki määrittelee tuomittavat menettelyt ja niihin rangaistusasteikon, ja tuomioistuin tulkitsee miten paljon teko on ristiriidassa lain kanssa ja antaa sen mukaisen tuomion. Tuomioistuimen epäasiallisista tuomioista ratkaisun tekevät puolestaan ylemmät oikeusasteet.
Markku J. Kekäläinen
Espoo
uutiskirje 
