Viimeinen sana
Tulihan niistä tylsät vaalit. Aika monen tiedotusvälineen onneksi, voisi sanoa. Sen verran kauan ja hartaasti presidentinvaalit julistettiin tapahtumaksi, jossa ei ole mitään jännitettävää. Olisihan se ollut karmeaa, jos tämäkin veikkaus olisi mennyt yhtä pahasti metsään kuin erään iltapäivälehden tilaamat ennustukset.
Näiden vaalien yksi erikoisuus oli, että ehdokkaiden esiintymistä ruodittiin välillä enemmän kuin sanomisia. Ylen yksilötenteissä raati pohti ennen ehdokkaan puhetta, millainen puhe kannattaisi pitää. Puheen jälkeen keskusteltiin sitten siitä, kuinka hyvin ehdokas esiintyi. Hirveästi painoarvoa ei laitettu sille, mitä suusta tuli.
Studiosta puuttui enää fläppitaulu, johon olisi kirjattu heikkouksia ja vahvuuksia. Sen jälkeen sitä ei enää olisi erottanut urheilutapahtuman televisio-studiosta. Tosin urheilutapahtuman studioon ei kärrätä kannattajia kehumaan omaa joukkuettaan.
Samaa linjaa jatkoivat iltapäivälehdet ja MTV, jotka jakelivat omia arvosanojaan ehdokkaille eri tenttien jälkeen. Näissäkin keskityttiin enemmän siihen, miten poliitikon kannattaisi esiintyä.
Toinen erikoisuus oli toimittajien reaktio vaalituloksen selvittyä. Ennen vaalipäivää toimittajatkin puhuivat presidentinvaaleista henkilövaalina. Kun tulos sitten julkistettiin, julisti useampi toimittaja vasemmiston kuolleen.
Onneksi useampi tutkija korjasi tämän väitteen nopeasti. Kuten Paavo Arhinmäki tässä lehdessä sanoo ja Facebookissa kirjoittaa, presidentinvaalit ovat olleet henkilövaalit jo vuodesta 1988, jolloin Mauno Koivisto valittiin presidentiksi.
Sen jälkeen kaikissa vaaleissa on ollut joku ilmiö. Näiden vaalien ilmiö oli Sauli Niinistön poskettoman kova suosio, joka ei missään vaiheessa sulanut.
Niinistö sai myös vetoapua tiedotusvälineiltä, jotka kiitollisen tarkkaan raportoivat presidentin pipolätkäpelit ja kuuluisien kirjailijoiden haastattelut. Nämä tapahtuivat jo ennen kuin Niinistö ehti aloittaa kampanjaansa.
Ja vaikka Merja Kyllönen sanoikin, että hänen pääteemoistaan päästiin puhumaan, niin aika vähäistä se keskustelu ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja eriarvoistumisesta oli. Enemmän riitti ikuista pyörittelyä Nato-jäsenyydestä ja siitä, mitä länsinaapuri aikoo sotilasliiton suhteen tehdä.
Loppuvaiheessa toimittajille tarjottiin oikein tarjottimella aiheita, kun paljastui suomalaisten aseiden päätyneen Jemenin raakaan sotaan. Asekaupasta ei kuitenkaan haluttu puhua, ei myöskään Turkin aloittamasta hyökkäyksestä Syyrian kurdialueille. Suomen ulkoministeri Timo Soinihan on julistanut Suomen ja Turkin jakavan samat arvot.
Mutta ei sitten kelvannut. Toki on sanottava, että eipä se vaalin tulokseen olisi mitenkään vaikuttanut.
No, lopetetaan menneessä märehtiminen. Nyt on aika katsoa eteenpäin, kuten Li Andersson lehdessä sanoo. Edessä odottaa melkoinen vaalisuma, ja tärkeimpiin vaaleihin on enää reilu vuosi.
On helppo yhtyä Anderssonin arvioon, että eduskuntavaalit tulevat olemaan todella tärkeät linjavaalit Suomen tulevaisuuden suhteen.
uutiskirje 
