Viimeinen sana
Britannian Labouria voi jälleen hyvällä syyllä kutsua työväenpuolueeksi. Jeremy Corbynin johdolla puolue on reivannut kurssinsa selvästi vasemmalle, pois epämääräiseltä kolmannelta tieltä, joka on vienyt tuhoon yhden jos toisenkin vasemmistopuolueen.
Erityisesti on ihailtava Corbynin Labourin viestintästrategiaa. Puolue ei pelkää kantojaan, vaan viestii selvästi, mitä se ajaa. Aiemmin Labour yritti epätoivoisesti miellyttää valtaapitäviä, mutta Corbyn ei edes pyri tähän.
Kun investointipankki Morgan Stanley julisti Corbynin Labourin olevan uhka maalle, Corbyn julkaisi videon, jossa hän kertoi puolueen todella olevan uhka pankille. Corbyn puhui rauhalliseen sävyyn videolla ja kertoi, että Labour on uhka kaikille, jotka ajavat epäonnistunutta ja ihmisiä vahingoittavaa järjestelmää.
Helmikuussa joukko lehtiä hyökkäsi Corbynin kimppuun tarinalla, jonka mukaan hän olisi vakoillut TŠekkoslovakian hyväksi kylmän sodan aikaan. Labourin viestintäkoneisto teki videon, jolla puolueen johtaja rauhallisella äänellä totesi tarinan olevan keksitty. Samalla Corbyn huomautti, että lehtien omistajat ovat veroja pakoilevia miljardöörejä. Heidän on syytäkin olla huolissaan, sillä kun Labour pääsee valtaan, heille koittaa tukalat ajat, viesti kuului.
Corbyn on näyttänyt, että tabloidien kuten The Sunin valta on murentunut. Kun Tony Blair joutui anelemaan Sunin tukea, ei Corbynin sitä tarvitse tehdä. Se on luonnollisesti selvää, että hänen johtamansa Labour ei tukea ikinä edes saisi.
Labour onkin hypännyt tiedotusvälineiden yli ja siirtänyt kampanjoinnin sosiaaliseen mediaan. Ja sosiaalista mediaa ei pyöritetä pelkästään puoluetoimistolta, vaan sen takana on nuorten aktivistien verkostomainen organisaatio. Samalla Labour on myös jatkanut Britanniassa yleistä ovelta ovelle -kampanjointia.
Hyppäystä on helpottanut myös se, että Labourin nuoret kannattajat eivät edes lue printtilehtiä. Printtilehden toimittajana sitä voi toki pitää hieman harmittavana, mutta samalla se on tervehdyttänyt demokratiaa. Enää The Sun ei voi julistaa, että se voittaa vaalit kuten vielä 90- ja 2000-luvun alkupuolella.
Päinvastoin, Sunin ja muiden suurten tiedotusvälineiden tuesta huolimatta, konservatiivit hävisivät ja Labour eteni viime parlamenttivaaleissa huomattavasti.
Erityisesti Corbynin Labour on näyttänyt, että tiukan vasemmistolaisella ohjelmalla voi pärjätä. Britannia on toki huomattavasti enemmän luokkayhteiskunta kuin Suomi, ja myös maiden poliittisissa järjestelmissä on merkittäviä eroavaisuuksia. Silti Corbynin Labourista kannattaa monella tapaa ottaa mallia.
Suomessa pelätään aivan liikaa radikaaleja avauksia. Niitä vasemmistoliitto on kyllä tehnyt, mutta suuret tiedotusvälineet eivät niistä innostu. Suomessa kun pitää olla ”yhteinen kansallinen intressi”.
Ei muuten pidä. Järjestys on oikea, kun uusliberalismia ajava kapitalisti pelkää rauhallista yhteiskuntamuutosta ajavaa vasemmistoa. Se osoittaa, että vasemmisto tekee asioita oikein. Labourin slogania mukaillen: Vasemmisto tekee politiikkaa suurelle enemmistölle, ei pienelle vähemmistölle.
uutiskirje 
