Pitkään uskottiin, että elohopea poistuu ilmakehästä lähinnä sadeveden ja lumen mukana. Uusissa tutkimuksissa on nostettu esiin kasvien lehtien rooli ilmakehän elohopean sitojina. Tähän saakka ilmiön on kuitenkin uskottu olevan paikallinen.
Ilmatieteen laitos osallistui Nature Geoscience-lehdessä juuri julkaistuun tutkimukseen, jossa havaittiin, että ilmakehän elohopealla on vastaava vuodenaikaisrytmi kuin hiilidioksidilla. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on matalammalla kesällä kuin talvella, koska kesällä kasvit keräävät hiilidioksidia lehtiensä kautta.
Tutkimuksessa verrattiin 50 metsä-, meri- ja kaupunkiaseman havaintoja ja todettiin, että kasvien keräämän elohopean määrä on globaalisti merkittävä. Tutkijat arvioivat, että kasvit keräävät puolet elohopean vuotuisista ihmisperäisistä päästöistä.
Syksyllä lehtien varistessa puista elohopea jatkaa matkaansa luonnossa ensin maaperään ja lopulta vesistöihin.
Pallaksen metsäasema mukana tutkimuksessa
Ranskalaissveitsiläinen tutkijatiimi, Martin Jiskra ja Jeroen Sonke, tutki kasvien roolia elohopean sitomisessa viidellä pohjoisen pallonpuoliskon metsäasemalla.
– Yksi näistä asemista oli Pallas, jossa on tehty jo reilun parinkymmenen vuoden ajan laajaa ilmakehän tutkimusta Ilmatieteen laitoksen ja kansainvälisten partnerien toimesta, Ilmatieteen laitoksen tutkija Katriina Kyllönen kertoo.
Yllätyksekseen tutkijat havaitsivat, että elohopealla ja tunnetulla kasvihuonekaasulla hiilidioksidilla on metsäasemilla samanlainen vuodenaikaissykli.
Intian valtamerellä, avomerellä tuhansien kilometrien päässä kasvillisuudesta sijaitsevalla ranskalaisen polaari-instituutin tutkimusasemalla puolestaan havaittiin, että elohopealla ja hiilidioksidilla ei ole juuri lainkaan vuodenaikaisvaihtelua. Havainto oli merkittävä, ja sen kannustamina tutkijat jatkoivat elohopean syklin selvitystä 43 muulla asemalla.
Kaikilla sisämaan tausta-asemilla havaittiin selvä negatiivinen korrelaatio elohopeapitoisuuden ja satelliittien havainnoiman fotosynteettisen aktiivisuuden välillä. Syklin muutos oli suurinta tausta-asemilla etäällä rannikolta. Kaupunkiasemilla pitoisuuden vaihteluihin vaikuttivat lähinnä paikalliset päästöt.
Lopulta elohopea päätyy vesistöihin
Energiantuotannosta ja muusta teollisuuden toiminnasta vapautuu joka vuosi kahdesta kolmeen tuhatta tonnia elohopeaa ilmakehään. Sen elinikä ilmakehässä on pitkä, noin kuusi kuukautta, joten elohopeapäästöt ehtivät levitä tehokkaasti ympäri maapallon. Siksi myös arktisilla alueilla on ilmassa yhtä paljon elohopeaa kuin esimerkiksi Suomen kaupungeissa.
Tutkijat vertasivat vuodenaikaissyklin suuruutta ilmakehässä esiintyvän elohopean määrään ja arvioivat, että vuosittain 1000 tonnia elohopeaa sitoutuu kasvien lehtien sisään. Kasvien avulla ilmakehä siis puhdistuu tehokkaasti elohopeasta. Se ei kuitenkaan katoa ympäristöstä. Syksyllä lehtien varistessa puista elohopea jatkaa matkaansa luonnossa ensin maaperään ja lopulta vesistöihin.
Vesistöistä se siirtyy kaloihin ja muuttuu matkalla erityisen myrkylliseksi metyylielohopeaksi. Metyylielohopean vuoksi Elintarvikevirasto on julkaissut kalan syöntisuosituksia, eikä esimerkiksi hauen syömistä suositella lainkaan raskaana oleville ja imettäville äideille.
uutiskirje 
