Horisontti
Tämän artikkelin pohjana on Facebookin Ei leikkirahaa. Taistelu lastentarhanopettajien palkkojen puolesta -kansanliike. Kysyin Facebookin keskustelufoorumilla kansanliikkeen jäseniltä mielipiteitä ja näkemyksiä siitä, miten nykyiset ryhmäkoot näkyvät päiväkodin arjen kasvatustyössä. Aihe herätti vilkasta keskustelua. Puheenvuoroista kuvastui yleinen huoli suurten ryhmäkokojen vaikutuksesta varhaiskasvatuksen laatuun, henkilökunnan jaksamiseen ja lasten hyvinvointiin.
Henkilökunnan resurssit
Jokaisessa ryhmässä on lapsia, joilla on erityisiä tarpeita.
Yhden kansanliikkeen jäsenen kuvauksen mukaan varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukainen laadukas varhaiskasvatus vaatii nykyisellä henkilöstömitoituksella ammattitaitoisen henkilökunnan, ammatillisesti johdetun työyhteisön sekä toimivat arjen käytännöt ja logistiikan, pienryhmätoiminnan, joustoa työvuorosuunnittelussa suuntaan ja toiseen, vahvaa sitoutumista työhön ja koko yhteisön hyvinvointiin.
Kriteerit sille, että päiväkodeissa voidaan käytännössä toteuttaa laadukasta varhaiskasvatusta ovat siis tiukat ja haavoittuvaiset.
Ääntä ja liikettä
”Päivässä pitää olla rauhaa ja tilaa, jotta jokainen voi oppia, keksiä ja kehittyä”, kirjoittaa kansanliikkeen jäsen.
Mitä enemmän ryhmiin lisätään lapsia, sitä enemmän se lisää yleistä hälinää, levottomuutta, stressin tunnetta. Pienten ryhmässä työskentelevä työntekijä kuvailee suuressa ryhmässä pienten kohtaavan paljon ”kasvoja”. Ääni ja liike häiriötekijöinä häiritsevät varsinkin erityislapsia ja aistiärsytyksille sensitiivisiä lapsia. Useampi kirjoittaja viittaa melutason ja oppimisen väliseen negatiiviseen yhteyteen.
Sosiaaliset taidot
”Kun ryhmässä on paljon lapsia, tulee lapsen kapasiteetille liian paljon sosiaalisia kohtaamisia”, huomioi yksi kirjoittajista. Kirjoittaja viittaa päiväkodin arkeen, jossa lapsi joutuu mukauttamaan omaa kanssakäymistään suhteessa ryhmän lukuisiin erilaisiin persooniin.
Lapsen temperamentti vaikuttaa siihen, miten he oppivat sosiaalisia taitoja. Kuten yksi kirjoittajista huomauttaa, vilkkaat ja impulsiiviset lapset voivat reagoida ison ryhmän tuottamaan ärsyketulvaan oireilemalla ulospäin, kun taas temperamentiltaan aremmat lapset voivat suojautua vetäytymällä ja välttelemällä omaa ilmaisua, muuttumalla ”näkymättömäksi”.
Nykyisessä varhaiskasvatuksessa painotetaan pienryhmätoimintaa ja sen vaikuttavuutta muun muassa sosiaalisten taitojen kehittäjänä. Useampi kansanliikkeen jäsenistä esitti huolenaiheensa pienryhmätoiminnan resursseista ja käytännön toteutuksesta. Voidaanko pienryhmästä enää puhua, jos pienryhmä käsittää 10 lasta?
Tukea tarvitsevat lapset
”Kun erityistä tukea tarvitsevat lapset ovat integroituina isoihin ryhmiin, he eivät hyödy isosta ryhmästä vaan stressaantuvat”, kirjoittaa kansanliikkeen jäsen. Toinen kirjoittaja jatkaa aiheesta työn kuormittavuuden näkökulmasta: ”Jokaisessa ryhmässä on lapsia, joilla on erityisiä tarpeita – etenkin lapset, jotka käyvät käsiksi toisiin tai henkilökuntaan kuormittavat, sillä he tarvitsevat paljon aikuista.”
Saman kirjoittajan mukaan tehostettua tukea tarvitsevia lapsia varten saa taistella tukikeinoista ja ymmärryksestä. Ongelmana on, että tukea tarvitsevia on enemmän kuin on suunnattuja resursseja.
Lapsen yksilöllinen kohtaaminen
Uudessa valtakunnallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa painotetaan lapsen osallisuutta ja yksilöllistä kohtaamista. Päiväkodin arjessa lapsen yksilöllisen kohtaamisen laatu on suhteessa henkilökunnan aikaan ja resursseihin. Kansanliikkeen jäsen esittää huolenaiheensa näin: ”Äärirajoillaan pinnistelevä kasvattaja ei kykene niin hyvään vuorovaikutukseen, tai sensitiiviseen kohtaamiseen lapsen kanssa, kuin haluaisi.”
Toinen kirjoittaja viittaa jokaisen lapsen kohdalla laadittavan varhaiskasvatussuunnitelman perustana olevaan lapsen yksilölliseen havainnointiin. Hän kirjoittaa näin: ”Kehityksen tukeminen vaatii kasvattajalta riittäviä resursseja. Jos lapsia on liian paljon, ei aika riitä olennaiseen. Suuressa ryhmässä ohjataan ryhmän toimintaa, saadaan lapset ’turvallisesti’ päivän ajan liikuteltua hetkestä toiseen, mutta lapsen kuuleminen ja kuunteleminen ja yksilöllisten tarpeiden huomioiminen jää vähemmälle.”
Sijoitus tulevaisuuteen
Varhaiskasvatuksen ammattilaisilla on yhteinen huoli ryhmäkokojen liiallisesta suuruudesta. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) on toistuvasti puhunut varhaiskasvatuksen arvosta ja vaikuttavuudesta. Silti nykyisen hallituskauden aikana on leikattu määrärahoja koulutuksesta.
Riittämättömillä resursseilla ei voida toteuttaa laadukasta varhaiskasvatusta, joka on myöhemmän iän koulutuksen perusta. Nykyistä pienemmät ryhmäkoot olisivat laadun takaava investointi tulevaisuuteen. Tästä hyötyisivät niin varhaiskasvatuksen ammattitaitoiset työntekijät, lapset kuin lasten vanhemmatkin – sekä yhteiskunta kokonaisuudessaan kasvavana hyvinvointina.
Kirjoittaja on Turun kaupungilla työskentelevä lastentarhanopettaja ja Ei leikkirahaa -kansanliikkeen jäsen
uutiskirje 