Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila kantaa esimerkillisesti vastuunsa lapsiperheiden etujen valvojana ja epäkohtien esille tuojana. Olemme hänen kauttaan saaneet tutkittua tietoa lapsiperheiden tilanteesta. Lapsiasiavaltuutetun tehtävä onkin todella tärkeä, jotta voisimme auttaa juuri niitä perheitä, jotka ovat suurimman avun tarpeessa.
Kuka lopulta kantaa vastuun lapsiperheiden hyvinvoinnista, nyt kun tiedämme heidän ahdinkonsa? Innovaatiot olivat jossain vaiheessa kovin suosittuja, mutta missä nyt ovat lapsiperheille suunnatut innovaatiot? Lasten huono-osaisuuden lisääntyminen, yhdistettynä maamme syntyvyyden laskuun ei ole kovin hyvä yhtälö.
Köyhissä oloissa elävä lapsi on yhtä lahjakas ja oppimiskykyinen kuin taloudellisesti paremmassa asemassa elävän perheen lapsi. Vai kuvittelemmeko stereotyyppisesti, että vähävaraisten perheiden lapset ovat jollain lailla heikompia myös kyvyiltään.
Ei liene tarkoitus, että me Suomessa rankaisemme niitä lapsia, joiden vanhemmilla sattuu olemaan vähemmän varallisuutta. Ajattelutapamme on muututtava ja muutoksen on lähdettävä siitä että opimme ymmärtämään kaikkien lastemme oikeudet ihmisarvoiseen elämään yhteiskuntaluokasta riippumatta.
Lapsiasiavaltuutettumme on tuonut tietoisuuteemme myös kodin ulkopuolelle sijoitettujen, huostaanotettujen lasten lisääntyneen määrän. Siitä on esimerkkinä Paraisilla tapahtuneet sosiaalityöntekijöiden irtisanoutumiset.
Sosiaalityöntekijöille on asetettu jo pitkään liian suuret vaatimukset perheiden tukemiseen ja ohjaamiseen. Tukea ja apua tarvitsevien perheiden määrän lisääntyessä ei sosiaalityöntekijöiden määrää kuitenkaan nosteta. Huostaanottojen lisääntyviin kustannuksiin löytyy jatkuvasti valtiomme kassasta rahaa.
Kuka lapsistamme ja heidän perheistään todellisuudessa välittää ja tekee asialle myös jotain?
Birgitta Wulf
Salo
uutiskirje 
