Maakuntauudistuksen toteutuessa työvoimapalvelujen järjestäminen siirtyy maakuntien vastuulle. Robert Arnkil, joka kirjoitti Työllisyyskysymys -kirjaan (Into 2018) työvoimapolitiikasta, antoi asiantuntijana lausunnon toukokuussa eduskunnan työ- ja tasa-arvovaliokunnalle.
Hänen mukaansa hallituksen suunnitelmissa oli ennen sotepakkoyhtiöittämisten kaatumista niin sanottujen kasvupalvelujen yksityistäminen. Tämä olisi tarkoittanut nykyisten työvoimapalvelujen yksityistämistä. Perustuslakivaliokunta kuitenkin torppasi niin sanotun sotepakkoyhtiöittämisen, ja työvoimapalvelujen järjestämismalli meni uusiksi.
Hallituksen esittämässä kasvupalvelujen mallissa on otettu mallia Australiasta ja Britanniasta. Australian työvoimapalvelut ovat kokonaan yksityiset, ja Britanniassa se osa, joka koskee vaikeimmin työllistettäviä.
Hallituksen lakiesityksessä on Arnkilin mukaan varsin määrätietoinen pyrkimys työvoimapalveluiden yksityistämiseen. Paketilla haetaan kasvua maakunnan elinkeinoelämälle. Siihen kuuluvat myös työvoimapalvelut.
Pois pohjoismaiselta linjalta
Tähän asti Suomen malli on ollut hyvin samankaltainen kuin muissa Pohjoismaissa. Aikoinaan Ruotsissakin pyrittiin aktiiviseen työvoimapolitiikkaan. Tanska kunnallisti kaikki työvoimapalvelunsa. Näyttää, että nykyhallitus erkanee pohjoismaisesta linjasta.
Arnkil totesi eduskunnan valiokunnalle nykysuunnitelman olevan riskialtis ja huonosti perusteltu.
Hän suositteli sen sijaan kumppanuusmallia, jossa nykyisten valtion palveluiden, kuntien ja kaupunkien sekä kolmannen sektorin kumppanuutta kehitettäisiin ja käytettäisiin yksityisiä palveluita nykyistä laajemmin, mutta hyvin harkitusti ja kohdennetusti. Näin on muun muassa Saksassa.
Palvelu rakentuisi siten suomalaisen ja pohjoismaisen kokemuksen pohjalle, mutta täydentyisi yksityisillä palveluilla.
Hallituksella on uusliberalistinen tavoite ajaa terveys- ja sosiaalipalveluiden yksityistämistä. Kyse onkin enemmän ideologiasta kuin faktoista. Näyttöä ei ole maailmallakaan siitä, että yksityiset palvelut olisivat olennaisesti parempia.
Alun perin Suomeen oltiin tuomassa Tanskan mallia, joka on kunnallinen.
Maakuntien ylösajossa ja sote-mallissa nousivat valinnanvapaus ja palveluiden yksityistäminen ykkösaiheiksi. Tässä imussa seurasi yksityistämisen malli.
Miltä näyttää kehitys maailmalla?
Australialla kesti kaksi vuosikymmentä saada mallinsa toimimaan, ja sitä jouduttiin moneen kertaan perusteellisesti korjaamaan. Britannia on myös joutunut korjaamaan omaansa. Muutama vuosi sitten siellä korjattiin radikaalisti tapaa hankkia yksityisiä palveluita.
– Se on varsin kokenut markkinatalousmaa ja käyttänyt yksityisiä palveluita laajemmin ja kauemmin kuin Suomi, sanoo Robert Arnkil.
Hollanti päätti yli kymmenen vuotta sitten yksityistää kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien palvelut. Järjestelmä ajautui muutamassa vuodessa täyteen kriisiin. Siitä tuli kallis ja sekava. Koko soppa jouduttiin perumaan ja palattiin edeltävään asiantilaan eli kumppanuusmalliin.
Työmarkkinoiden, ihmisten ja yritysten tarpeisiin vastaaminen vaatii eri toimintojen taitavaa yhdistelyä, aina räätälöidysti ja tarpeen mukaan. Aika on ajanut ohi pelkkien valtiollisten työvoimapalveluiden.
Suomen ja
Tanskan luvut
Robert Arnkilin mukaan Suomessa on puuttunut yhteistä päättäväisyyttä työttömyyden ratkaisemisessa. Se ei ole koskaan ollut niin korkealla yhteiskunnallisella agendalla kuin esimerkiksi Ruotsissa tai Tanskassa. Näissä maissa se on ollut paremmin resurssoitua. Suomessa resurssit eivät ole lähimainkaan samalla tasolla, ei rahallisesti eikä palveluissa.
Suomessa on puuttunut yhteistä päättäväisyyttä työttömyyden ratkaisemiseen.
Tanskan työvoimapalvelijoiden asiakaskohtaisesta määrästä liikkuu erilaisia tietoja. Pelkät keskiarvoluvut eivät kerro koko totuutta.
Kööpenhaminan seudulla, missä on vilkkaat työmarkkinat, on asiakkaita yli sata virkailijaa kohden, mutta siellä on myös runsaasti työtilaisuuksia ja työllistyminen on nopeaa.
Keskimäärin Tanskassa on noin 30–40 työnhakijaa virkailijaa kohti, kun Suomessa se on reilusti yli sata. Tanskan henkilöstöresurssit ovat kolme-nelinkertaiset ja aktiivisen työvoimapolitiikan rahat yli kaksinkertaiset Suomeen verrattuna.
uutiskirje 
