Enoni on toista maata (Mon oncle, 1958) on ranskalaisen komedian mestarin Jacques Tatin vähäeleisen riemastuttava klassikko. Elokuva palkittiin parhaan ei-englanninkielisen elokuvan Oscarilla. Tati on ohjaaja-käsikirjoittaja sekä pääosan esittäjä.
Viikko siten esitetty Riemuloma Rivieralla (1953) teki tutuksi Tatin kuuluisan luomuksen herra Hulot’n. Nyt kyseinen herra seikkailee Pariisissa ja saa hengenheimolaisen yhdeksänvuotiaasta sukulaispojasta (Alain Becourt).
”Eno” kulkee keskeisiltä osin tyypillisen tatimaisia polkuja. Se tarkoittaa, että puhetta ei ole juuri ollenkaan. Ääniraidalla riittää silti vilskettä ja hyvää, viheltelyyn houkuttelevaa mieleen jäävää musiikin käyttöä. Tati panostaa komiikassaan oivaltaviin visuaalisiin gageihin, mimiikkaan, koomisiin tilanteisiin ja erilaisiin kommelluksiin.
Niitä myös riittää, kun ”vanhan hyvän ajan” elämänmenoon tottunut Hulot tulee vierailulle lähisukulaisten ultramoderniin kotiin. Nousukasmainen isäntäväki esittelee polleana huipputekniikkaa pullistelevaa linnaansa, huipentumana nähdään melkoiseksi sekoiluksi yltyvät puutarhajuhlat.
Silloisten ajan merkkien suhteen Tati on ehkä säikähtänyt liikaa, mutta yleisellä, ajattomammalla tasolla ranskalaisklassikko on hilpeä ja nokkela satiiri ihmisen ja teknologian suhteesta. Hulot ja kepposista tykkäävä veljenpoika toimivat lipunkantajina asenteelle, jossa ei mennä rähmälleen jokaisen uuden ihmevempaimen edessä.
Oiva pari Tatin opukselle on Charles Chaplinin klassikko Nykyaika (1936).
Enoni on toista maata
Teema Fem to 21.6. klo 21.00. Areena.
uutiskirje 
