Vihapuhe – patriarkaatin vastaisku

Iskeekö verkon vihapuhe erityisesti naisiin? Kyllä. Vasemmistonaisten seminaarissa tutkijat ja aktivistit pohtivat ilmiön syitä viikko sitten.

Vihapuheen ryöpsähtäminen valloilleen on vastaisku naisten oikeuksille. Tutkija Tuija Saresman mukaan omaa tilaa ottavat naiset koetaan uhaksi patriarkaatille. Tähän vastataan vihapuheella.

Oikeistopopulistit hyökkäävät milloin ketäkin vastaan. Tulilinjalla ovat feministit, vihervasemmistolaiset, suvakit ja rajat kiinni -joukkojen vihollisiksi määrittelemät ja nimeämät naiset.

Rasismilla elämöivät yrittävät työntää naiset suojelun kohteeksi. Samaan aikaan samat tyypit hyökkäävät vihapuheella uhaten naisia raiskauksella, väkivallalla ja muilla pelkoa nostattavilla teoilla.

Seminaarissa muistutettiin: sanat ovat tekoja.

Feministisen ajatushautomo Hatun johtajan Saara Särmän sanoin voi tiivistää naisiin kohdistuvan vastaiskun yhden puolen: tämä hallitus itsessään on vastaisku naisten oikeuksille.

Särmä on saanut vihapostia keski-ikäisiltä miehiltä, jotka esiintyvät omalla naamallaan, nimellään ja jopa työpaikallaan. Mitä nämä vihaviestit tekevät yrityksen brändille, Särmä kysyy.

Palvelualojen pätkätyöläinen, kansalaisaktivisti Mira-Veera Auer ihmettelee ay-liikkeen roolia. Onko puututtu riittävästi rasismiin, jos rasistisia viestejä on johtajien Facebook-seinillä näkyvissä.

Vihapuhe luo pelkoa ja pelon maantiedettä. Pelko siirtyy seuralaiseksi muuhunkin elämään: Jokainen vastaantulija näyttäytyy potentiaalisena vihollisena. Perussuomalaisten jytkyn seurauksena, ja jo sitä ennen, pelottava vihapuhe paisui.

Ennen sosiaalista mediaa posti kantoi hakaristi- ja huoritteluviestit kotiin kirjekuoressa. Yhtä pahasti nekin satuttivat tunkeutuessaan yksityisyyden alueelle.

Niiden määrä oli kuitenkin hallittavissa toisin kuin nyt, sillä harva näistä 1990-luvun hakaristimiehistä vaivautui kirjoittamaan kirjettä.

Juristi, parikymmentä vuotta kansalaisaktivistiksi tunnustautunut Tarja Koivumäki, nosti seminaarissa esiin tolkun ihmisten roolin. Muun muassa presidentti Sauli Niinistön hehkuttama käsite kuvaa suurta, hiljaista keskitien kulkijajoukkoa.

Koivumäki arvioi suurimman osan näistä ihmisistä olevan tietämättömiä siitä, mitä todella tapahtuu. Keskusteluilmapiiri ei paranekaan, jos suuri hiljainen enemmistö jää sivuun, ja ääripäät taistelevat keskenään.

Näinhän keskustelu nyt kulkee. Keskitien kulkijoiden näkemyksiä ei voi tietää, jos he vaikenevat. Ääripäät puhuvat toistensa ohi.

Aidon keskustelun vesittyessä on helppo eristäytyä omiin kupliinsa. Tämäkään ei ole uutta. Keskustelukulttuurit ovat olleet aikaisemminkin eriytyneitä, mutta vastakkainasettelut korostuvat kiihkeätempoisessa somekulttuurissa.

Verkon vihapuheen ohittamiseen annetut neuvot ovat moninaisia. Osa kannattaa vihaviestien näkyväksi tekemistä. Joku oli keksinyt lähettää viestit työpaikalle ja vaimolle.

Toinen aktivisti näkee viestintänsä omaksi tilakseen, johon vihaviestit eivät kuulu. Hän poistaa ne.

Mitään yhtä lähestymistapaahan vihaviesteihin ei ole, mutta tarvetta on keinojen mietintään.