Termi Potemkinin kulissi juontaa juurensa 1700-luvun lopun Venäjään ja silloin eläneeseen ruhtinas Potjomkiniin. Tarinan mukaan ruhtinas rakennutti keisarinna Katariina II:n Krimin matkan varrelle lavasteita kauniista kylistä ja hyvin hoidetuista maataloista, joilla alueen takapajuisuus yritettiin peittää ja annettiin kuva kehittyvästä, edistyksellisestä maakunnasta. Näin ruhtinas Potjomkin olisi kertoman mukaan yrittänyt antaa itsestään todellista pätevämmän kuvan hallitsijana.
Tarina muistuttaa Suomen työllisyyspoliittista keskustelua vuonna 2018. Pääministeri Juha Sipilä ja hallituspuolueet lyövät kilvan riemuissaan rintaansa Tilastokeskuksen tuoreimman työllisyyskatsauksen luvuista. Hallitus kehuu voitonvarmana lähestyvänsä vaalikauden alussa lupaamaansa tavoitetta, 72 prosentin työllisyysastetta. Kuten Potemkinin kulisseissakin, hallituksen ruusuisen propagandan takaa paljastuvat pahviset lavasteet joiden takana osa kansasta elää ahdingossa ja köyhyydessä.
Tilastokeskuksen työllisyyskatsauksessa työlliseksi katsotaan jokainen henkilö, joka tarkastelujaksolla on työskennellyt vähintään yhden tunnin viikossa. Nopealla yhteenlaskulla tajuaa työttömyysturvan ns. aktiivimalli 1:n tarkoituksena olevan tämän tilaston kaunisteleminen: kyseisen aktiivimallin johtoajatushan on se, että ellei työtön tarkastelujaksolla vähintään lyhytaikaisesti aktivoidu, toisin sanoen työllisty tai osallistu esimerkiksi kurssille, häntä rangaistaan työttömyysturvan tason leikkauksella.
”Kun maailmalla investoidaan, Suomessa riittää töitä.”
Tämä Tilastokeskuksen julkaisema työllisyyskatsaus kertoo varsin kaunisteltua tarinaa työllisyyden todellisesta tilasta. Työvoimaviranomaisten vastaavat tilastot näyttävät paljon karumpia lukuja työttömien todellisesta määrästä: heidän lukujensa mukaan työttömiä on yli 70 000 enemmän kuin Tilastokeskuksen tilastoissa. Samaan aikaan tilastot viittaavat siihen, että mahdollisesti jopa yli 500 000 työtöntä on siivottu pois tilastoista erilaisten palkattomien työharjoittelujen ja kuntouttavan työtoiminnan varjolla.
Hallitus yrittää esittää tilastot todisteena hallituksen työllistämispolitiikan riemuvoitosta. Todellisuudessa hallituksen ajamien aktiivimallien ja kilpailukykysopimuksen vaikutus työllisyyteen on ollut lähes olematon. Suomen vientiteollisuus ja kotimarkkinat elävät vahvassa noususuhdanteessa, jonka syntymiseen hallituksen silmänkääntötempuilla ei ole ollut osaa eikä arpaa. Suomen vahvasti investointihyödykkeiden tuotantoon perustuva teollisuus on aina ollut suhdanneherkkä. Kun maailmalla investoidaan, Suomessa riittää töitä. Tätä taustaa vasten voidaan todeta, että nyt syntynyt talouskasvu on toteutunut hallituksesta huolimatta, ei sen ansiosta.
Tässä noususuhdanteessa työllisyysasteen kehitystä, kokoaikaisten työpaikkojen määrän kehitystä, voidaan pitää jopa katastrofaalisen heikkona. Tilastot todistavat lähinnä työelämän sirpaloitumisesta ja palkattomien töiden ja pätkätyösuhteiden lisääntymisestä, eivät aitoa hyvinvointia luovasta työllisyyden paranemisesta. Samaan aikaan työttömyysturvan leikkaukset ovat johtaneet toimeentulotuesta riippuvaisten määrän rajuun kasvuun. Hallituksen työllistämispolitiikan lopputuloksena ei siis voida pitää työllisyyden ja hyvinvoinnin kasvamista. Lopputuloksena on entistä tylympi työelämä etenkin nuorillemme – lyhyitä pätkätyösuhteita olemattomalla palkalla ja toimeentulon kerjäämistä Kelan luukulla. Tätäkö on satavuotias Suomi?
Erno Välimäki
Pori
uutiskirje 
