Kotimaisen elokuvan ystävälle viikko on ollut juhlaa. Ensin ensi-iltansa sai Aleksi Salmenperän hieno ja hauska Tyhjiö ja 12. lokakuuta Selma Vilhusen vakavampi Hölmö nuori sydän.
Jälkimmäinen käsittelee eriarvoistumisen ja ääriajattelun teemoja nuorten rakkaustarinan kautta.
Elokuvan päähenkilöt, ysiluokkalaiset Kiira ja Lenni ovat yhtäkkiä isojen valintojen edessä, kun Kiira tulee vahingossa raskaaksi. Pari ei seurustele, mutta raskaus pakottaa heidät yhdessä pohtimaan tulevaisuuden ratkaisujaan.
Lennin ja Kiiran perheiden ainoat aikuiset ovat yksinhuoltajaäitejä. Isyys on hukassa, tai itse asiassa koko isät ovat hukassa.
Lenni janoaa elämäänsä miehen mallia, edes jonkinlaista. Kamppailulajeja treenaava elämänkoulun kasvatti ottaa Lennin suojiinsa, mutta johdattaa tämän samalla rasismin ja äärioikeistolaisen ajattelun äärelle.
Toisenlaista mallia tarjoaisi naapurin somaliperheen huolehtivainen isä.
Katsomossa samaistun vuoroin neuvottomina poukkoileviin nuoriin, vuoroin heidän väsyneisiin äiteihinsä. Kuka tahansa voi hölmöillä paineen alla tai rakastuneena. Kenen tahansa voimat voivat hiipua vaikeassa elämäntilanteessa.
Myös Vilhusen ensimmäisessä pitkässä fiktioelokuvassa oli monipuolisia, vajavaisia henkilöhahmoja. ”Samaan aikaan mahdottomia ja hurmaavia ja lämpimiä”, hän itse kuvaili Tyttö nimeltä Varpu -elokuvansa hahmoja.
Katsojan on silti helppo olla kaikkien puolella, sillä ketään ei näytetä mustavalkoisesti hyvänä tai pahana. Ei edes moskeijan polttamisesta puhuvaa ja rasistista materiaalia ostoskeskuksella jakavaa öyhöttäjää.
Yksilöt tekevät valintoja, tyhmiäkin, mutta Kirsikka Saaren kirjoittama tarina muistuttaa, kuinka ihmisten aloituskortit elämässä ovat hyvin erilaisia.
Hölmö nuori sydän näyttää, kuinka oma hukassa olo tai heikko asema tiivistyy vihaksi vielä heikommassa asemassa olevia kohtaan.
Kysymys kuuluukin, miten tämän vihan kierteen voisi katkaista. Katsomalla sitä pelottavaa ”toista” silmiin, uskaltautumalla kuuntelemaan tämän tarina?
Kun tiistaina istuin katsomassa Vilhusen elokuvaa, mielessä oli vuorokauden ajan pyörinyt tiiviisti edellisenä päivänä julkaistu ilmastoraportti.
Karun raportin viesti oli selkeääkin selkeämpi: Ilmaston lämpenemisen hidastaminen on vielä mahdollista, mutta se vaatii nopeita, radikaaleja ja laajoja muutoksia.
Elokuvassa Itä-Helsingin maisemat näyttävät marraskuulta, siltä vuodenajalta, joka Helsingissä kestää viisi kuukautta. Ilmassa on silti myös toivoa, päähenkilöihin rakastuu ja välillä aurinko häikäisee.
Näiden pöhköjen nuorten sydänten, Lennin ja Kiiran kaltaisten vuoksi sitä toivoa on oltava myös ilmaston ja tulevaisuuden suhteen.
Että istuta vielä se omenapuu, vaikka tuli jo tukkaasi nuolee ja sitä rataa.
Kun aikuisenkin on vaikea luovia tämän päivän uutissilpussa ja reagoimispaineissa, vielä haastavampaa se on itseään ja paikkaansa vasta etsivälle. Siksi olisi reilua, että sanoisimme nuorille:
”Koettakaa selviytyä tuosta iästä ja sekoilkaa rauhassa, me hoidetaan tämä ilmastonmuutos. Ryhdymme toimeen tänään. Te voitte sitten kertoa tästä lapsenlapsenlapsillenne.”
Oikaisu 12.10.2018 klo 15.38: Salmenperän elokuvan ”Tyhjiö” nimi korjattu.
uutiskirje 