Usein ammattiyhdistysliikkeen lakkoilua nimitetään poliittisiksi lakoiksi, vaikka nyt kysymys on vain työntekijöiden oikeusturvan puolustamisesta. Yrittäjäjärjestöt ja eräs EVAn asiantuntijaprofessori vaativat jopa poliittisten lakkojen kieltämistä tai rajaamista vapaa-ajalle.
Lakossa työntekijä kieltäytyy työtehtäviensä suorittamisesta ja uhraa osan palkastaan ajamansa asian ja muiden puolesta. Lakkoon osallistuminen on osoitus solidaarisuudesta myös järjestäytymättömien työntekijöiden hyväksi.
Lakkojen vähyys osoittaa sen, että työntekijät eivät lakkoile kevein perustein. Vapaa-ajalla ”lakkoilu” ei ole mikään lakko, vaan mielenosoitus, joka on tehottomampi.
Lakoilla on myös tahattomia vaikutuksia sivullisiin, joita on palveluyhteiskunnassa mahdoton kokonaan välttää. Harva on tyystin osaton lakon syihin. Lakkolaiset eivät ole päävastuullisia sivullisiin kohdistuvista seurauksista, vaikka heidät sellaisiksi leimataan.
Lakoissa on aina pääosapuolet, joista toinen osapuoli, työnantajat ja niitä nyt myötäilevä Sipilän hallitus, on päävastuullinen lakon aiheuttamisesta.
Työnantaja ei tietenkään palkkaa ketään irtisanoakseen hänet eikä myöskään pelkästään omasta hyväntahtoisuudestaan, vaan ensisijaisesti hyötyäkseen hänen työpanoksestaan. Silti irtisanomiskynnystä halutaan madaltaa.
Työnantaja on varakkaampana vahvempi osapuoli: harva irtisanottu rohkenee käymään oikeutta laittomasta irtisanomisesta pelkonaan leimautua ”yhteistyökyvyttömäksi”. Irtisanojan ei itse tarvitse sellaista leimaa pelätä.
Politiikkaa, taloutta ja oikeutta ei voi tyystin erottaa toisistaan: rajat ovat kuin veteen piirrettyjä viivoja. Kaikki liittyy kaikkeen. Lakko on selkeästi poliittinen, jos tavoitteena on hallituksen ero, mutta nyt ay-liikkeen lakoissa ei sitä tavoitella.
Siitä huolimatta lakon vastapuoleksi on julistautunut Juha Sipilän hallitus, koska työnantaja- ja yrittäjäjärjestöt ovat valtuuttaneet hallituksen toimimaan niiden puolesta ja heikentämään työntekijöiden turvaa.
Lakosta kärsimään ilmoittautuneet suuryritykset eivät ole ”viattomia sivullisia”, koska ne käyttävät lakon aiheena olevia pienyrityksiä alihankkijoinaan ja myös tukevat hallituksen yksipuolisia lakiesityksiä.
Työstä kieltäytyminen ja myös poliittinen lakko ovat väkivallattomia keinoja heikomman osapuolen oikeuksien turvaksi. Siksi lakko-oikeutta ei saa rajoittaa kevein perustein.
Tapani Könönen
Ylöjärvi
uutiskirje 
