Pietari on parhaiten pidettyjä salaisuuksia lähialueillamme. Harva tietää miten värikäs ja jännittävä matkakohde se on. Eremitaašin ja muiden mahtipontisten kulttuurilinnojen katveessa kuplii villi ja vapaa metropoli, nykyaikaisen kaupunkikulttuurin helmi.
Tämän salaisuuden ovat kyllä pietarilaiset itsekin osanneet säilyttää: tietoa ei tahdo löytyä kuin venäjäksi. Menoinfo kulkee vain sisäpiirissä. Niinpä jopa moskovalaiset tarvitsevat paikallisen alkuasukasoppaan, joka kertoo, missä on meno päällä juuri nyt. Tosin englanninkielistä nettiä selailemalla alkaa jo löytyä vaikka mitä.
Pietari on parhaimmillaan, kun sivuuttaa kalliit turistirysät Nevski Prospektilla. Ei tarvitse kävellä kuin pari sataa metriä Nevskiltä, niin löytyy edullisia jännittäviä menopaikkoja ja bailaavia pietarilaisia.
Kahvilakulttuurin kukoistusta ei voi olla huomaamatta. Kaupunki on täynnä toistaan persoonallisempia kahviloita, joissa pietarilaiset istuskelevat hengähtämässä ankarasta arjesta. Yksi nähtävyys on Frida Kahlo-kahvila.
Interiööri on huiman mielikuvituksellinen sekoitus Kahlon töitä, viidakkoa ja ”calaveraa”, meksikolaisia tanssivia luurankoja. Talo tarjoaa kymmenittäin jännittäviä kahvi-, tee- ja kaakaodrinkkejä.
Musiikkiraidalta tulee Carlos Gardenalin tangoja ja kuubalaisia vallankumousmarsseja, isolta ruudulta Louis Buñuelin meksikolaisia elokuvia.
Maineikas ylimielinen ooppera Marinski tunnetaan sikakalliista pääsylipuista ja epätasaisista esityksistä. Šostakovitšin oma talo keskustassa ”Filharmonia” taas hoitaa edulliset liput jonottamatta, esitysten huippulaadun takaa legendaarinen kapellimestari Juri Temirkanov.
Eksotiikkaa ravintolakadulla
Eurooppalaisen Pietarin uusin ylpeys on ravintolakatu ulitsa Rubinsteina keskustassa aivan lähellä Nevskin ja Liteinin risteystä. Kilometrin matkalta löytyy yli 40 toinen toistaan jännittävämpää ravintolaa.
Pietarilaisten suosiman italialaisen ja georgialaisen lisäksi on kaikkea eksotiikkaa: turkkilaista street foodia, välimerellisiä juomia ja alkupaloja tarjoava Vinostudia & pinchos, Belgian Gastronomic Pub Waterloo ja jopa sarkastisesti nimetty viinibaari Trudovye bydni (Duunarin arki).
On kukkakauppa-kahvila Flower Bar sekä kahvila Stšastje (Onni), jossa utuisen romanttisessa interiöörissä maistuu intiimisti sovetskoe šampanskoe. Voi poiketa ihmettelemään myös tekniikan museon tyylistä Teslabaria ja väkeviä mausteita sekä kuubalaista elämäntapaa kultivoivaa O!Cubaa.
Täällä on tietysti myös jazzbaari 48 Chairs. Kesäkuun puolivälissä Rubinsteinilla pidetään jopa stand-up-festivaali – yli 100 settiä 25 baarissa.
Henkilökohtais-aatteellinen suosikkini Rubinsteinilla on kuitenkin Bekitzer – israelilaista katuruokaa. Hipsterien suosimassa paikassa nakutetaan läppäreitä ja nautitaan tabboulehia, falafelia ja hummusta tai israelilainen aamiainen ”moshava”. Kosheria puhtaimmillaan edustaa happamattomasta leivästä viritetty ”matsa pizza”.
Viineistä sähköistävät kaberneet Galil Mountain ja Barkan. Ortodoksisessa paikassa on tietysti listalla yli 70 viskimerkkiä. Ääniraidalta kaikuu Ofra Haza ja klezmer.
Rubinsteininkatu on elävää Pietarin undergroundin historiaa. Siellä on kaksikin tunnetun samizdat-kirjailijan Sergei Dovlatovin muistomerkkiä ja jopa Dovlatov Bar. Tunnettu boheemi ryyppäsi ja sekoili täällä muun muassa runoilijoiden Joseph Brodskyn, Vladimir Ufljandin ja Jevgeni Rein kanssa.
Dovlatovin hulvattomat kuvaukset neuvostoboheemien elämästä ovat ihastuttaneet monia suomennoksinakin.
Jazzia ja uusfolkia
Rubinsteininkadun talon numero 13 seinälle on tulossa muistolaatta: ”Pietarin rock-klubi toimi tässä talossa1981–1991”.
Näissä kortteleissa sijainnut legendaarinen klubi oli nuorison vapaudentahdon, rock-vallankumouksen ja perestroikan ensi airuita Venäjällä. Tätä klubia nostalgisoi Kirill Serebrjannikovin äskettäin meilläkin nähty elokuva Kesä – onhan vapauden kaiho taas mitä ajankohtaisin.
Neuvostoaikana jazz töräytteli vapauden säveliä, niinpä se oli neuvostoaikana aatteellinen vihollinen: ”Tänään hän kuuntelee jazzia, huomenna kavaltaa isänmaan”.
Venäjän länsimaisin kaupunki tunnetaan taas jazz-klubeistaan. Niistä parhaassa, JFC:ssä kiihkeä moderni soitto soi, kun lavalla ovat sellaiset mestarit kuin muiden muassa pianisti Andrei Kondakov, basisti Vladimir Volkov, perkussionisti Garik Bagdasarjan, afrokuubalais-pietarilainen Saber Latino tai vaikkapa petroskoilainen ryhmä Patribute Ensemble.
JFC:ssä soitto loppuu puoli yhteentoista mennessä. Sieltä ehtii hyvin The Hat-klubille (ven. ”Šljapa” eli ”Lätsä”), jonne kaupungin jazzmuusikot kerääntyvät keikkojensa jälkeen erityisesti viikonvaihteessa. Pitkälle aamuyöhön jatkuvat hurjat jamit, jollaisia lännessä ei enää näe.
Monet suomalaiset muistavat legendaarisen räjähtäneen punk-klubin Fish Fabriquen Puškininkatu 10:ssä, taiteilijoiden valtaamassa risaisessa talossa. Sen edessä oli barrikadi siltä varalta, että oligarkki yrittäisi pakkoluovuttaa kiinteistönsä takaisin mellakkapoliisien avulla. Nyt Puškininkatu 10:ssä (sisäänkäynti Ligovski Prospektin puolelta) on hienosti kunnostettu taiteilijoiden osuuskunta Vapaan kulttuurin laillinen taidekeskus. Fish Fabrique Nouvellessa esiintyy monenmoisia indiebändeja tai vaikkapa venäläisen uusfolkin suurnimi Inna Želannaja.
Taidekeskuksesta löytyy mm. Nonkonformistisen taiteen museo, galleria Silta yli Styksin, Leningradin samizdat-kirjallisuuden museo, Kokeellinen Äänimuseo, Ensimmäinen Kansallinen Rock-museo ja muita gallerioita. Ne ovat auki säännöllisen epäsäännöllisesti, erityisesti viikonvaihteessa. Lauantai-iltana voi osua hurjiin avajaisiin, joissa vetää vaikkapa Pietarin paras jazztrumperisti Sergei Gaivarovski.
Harmaantuneet undergroundin veteraanit ja hipit muistelevat siellä sankariaikojaan John Lennonille omistetussa rakkauden, rauhan ja musiikin temppelin toimistossa.
Runoilija Puškinin mukaan Pietari Suuri rakensi loistavan metropolinsa suomalaisille soille, joilla ennen vain köyhä tšuhna kalasteli. Itämerensuomalaisiin nostalgioihin pääsee mukaan vepsäläistä ruokaa tarjoavassa rustiikissa ravintolassa XVI vek (XVI vuosisata) Sablinskaja-katu 8:ssa (700 m metro Gorjkovskojelta). Nuori mies tiskin takana osaa vepsää pari sanaa, mutta kertoo isänsä puhuvan sitä vielä hyvin.
Tarjolla on vepsäläisiä piirakoita, täytteenä possua, sieniä, haukea ynnä muuta. Lämpimiä ruokia, kuten vepsäläistä kanakeittoa ja suomalaista lohikeittoa, kivitatteja perunan kanssa ja haukikotletteja. Jälkiruoaksi tarjotaan sulhaspiirakoita ”purgi” tai ohralettuja hillolla. Juomaksi metsämarjamehua ”mors” tai karpalosta käytettyä mietoa juomaa ”olud”.
lehti 