– Olemme käyttäneet näitä kasveja joidenkin sairauksien hoitoon. Hammassärkyyn se on erittäin hyvä. Mutta edes norsut eivät syö sen lehtiä. Pienemmät eläimet välttelevät niiden valtaamia alueita ja siirtyvät lähemmäs seutuja, joilla on myös ihmisasutusta, Geofrey Baluku sanoo.
Baluku puhuu aitalyhtyakaasiasta, joka on vain parissa kymmenessä vuodessa vallannut arviolta 40 prosenttia Ugandan Queen Elizabeth -kansallispuiston lähes 2 000 neliökilometrin alueesta. Geofrey Baluku järjestää matkoja turisteille puiston liepeillä.
Kansallispuisto on eläimistöltään Ugandan runsaslajisin. Sieltä löytyy peräti 5 000 selkärankaislajia, monet niistä uhanalaisia: apinoita ja ihmisapinoita, virtahepoja, norsuja, harvinaisia puihin kiipeileviä leijonia, lintuja, sammakkoja ja matelijoita. Näitä kaikkia aitalyhtyakaasia ahdistaa.
Avoimet ruohosavannit peittyvät pensastiheikköihin.
Hirviö kasviksi
Etelä-Afrikasta lähtöisin olevalla aitalyhtyakaasialla on kuvaava paikallinen nimi: sirppipensas. Se on tiheä ja piikkinen sekä erittäin tehokas leviämään ja hankala hävittää. Sen juuret kasvavat sekä paalumaisesti alaspäin että vaakatasossa, joten kasvuston kitkeminen on erittäin työlästä.
Pensastoista on yritetty päästä eroon polttamalla, mutta vain muutaman viikon kuluttua polttamisesta tuhkan seasta jo nousevat tuoreet versot.
Yhdestä varresta voi kasvaa jopa 130 versoa, ja lisäksi kasvi siementää ympäri vuoden ja siemenet säilyvät maaperässä hengissä vuoden verran. Kaikki eivät tietenkään selviä, mutta niitä jotka pääsevät juurtumaan odottaa pitkä elämä. Aitalyhtypensas sietää hyvin niin tulta, kuivuutta kuin tuhoeläimiäkin.
Se on myös joustava sopeutuja, joka kukoistaa ravinteiltaan köyhässä maaperässä.
Laiduntavat eläimet, kuten antiloopit, pahkasiat ja puhvelit jäävät ravinnotta, kun ne eivät pysty tunkeutumaan tiheikköön. Tosin pensaiden alla ei mitään kasvakaan, sillä aitalyhtyakaasia erittää kemikaaleja, jotka tappavat aluskasvillisuuden.
Lisäksi se muuttaa maisemaa: avoimet ruohosavannit peittyvät pensastiheikköihin. Antilooppien kaltaiset kasvinsyöjät suosivat savanneja siksi, että ruohikossa petoeläinten on vaikeampi lähestyä saaliitaan huomaamatta. Senkin tähden ne välttävät aitalyhtyakaasian valtaamia alueita.
Ilmastonmuutos suosii tulokasta
Matkaopas Robert Adaruku muistelee, että hän havaitsi sirppipensaan kansallispuistossa jo vuonna 1997. Tuolloin niitä oli vielä vähän.
Hänellä on selitys pensaan nopealle runsastumiselle.
– Kun lämpötila nousee, aitalyhtyakaasian kaltaiset, kuumassa selviytyvät kasvit levittäytyvät. Sää ja ympäristö suosivat niiden leviämistä, Adaruku sanoo.
Ugandassakin lämpötilat ovat nousseet, ja niiden arvellaan nousevan seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana vielä kaksi Celsius-astetta.
Toisin sanoen ilmastonmuutos vähintäänkin auttaa sirppipensaan maailmanvalloitusta. Apua on siitäkin, että kasvi viihtyy eri ilmastotyypeissä, vaikka sitä enimmäkseen esiintyy lämpimillä, kuivilla savanneilla. Ugandan lisäksi Tansaniassa ollaan havahtumassa sen aiheuttamiin ongelmiin.
Luonnon monimuotoisuuden ohella uhattuna on matkailuelinkeino. Jos jo muutenkin uhanalaiset eläimet katoavat, häviävät niitä ihailemaan tulleet turistitkin.
Siksi Ugandan viranomaiset ovat ryhtyneet toimeen. Viime vuoden kesästä alkaen kuutisensataa hehtaaria aitalyhtyakaasiaa on ensin kaivettu ylös juurineen ja sen jälkeen poltettu. Tehtävä on mittava, sillä hanke vaatii valtavasti rahaa, jota ei noin vain ole saatavilla.
Vaikutukset ovat silti jo nähtävillä. Ennallistetuilla hehtaareilla käyskentelee puhveleita ja antilooppeja.
lehti 