Richard Dossevi pysäköi moottoripyörätaksinsa vilkkaaseen kadunkulmaan Beninin kaupallisessa keskuksessa Cotonoussa. Kesähelteessä hän odottaa asiakkaita, matkustajia.
Neljä vuotta sitten hän lähti kotimaastaan Togosta etsimään työmahdollisuuksia naapurimaa Beninistä. Mitään ei löytynyt. Niinpä markkinoijaksi valmistuneen Dossevin ainoaksi vaihtoehdoksi jäi zemidjaniksi, moottoripyörätaksin kuljettajaksi ryhtyminen.
– En voinut palata kotiin tyhjin käsin, koska olen perheen esikoinen ja minulta odotettiin paljon, Dossevi selittää.
Moottoripyörätakseilta ei vaadita edes ajokorttia eivätkä rekisterikilvet ole pakollisia.
Monikansallinen joukko
Dossevi kuuluu suureen joukkoon ulkomaalaisia ja beniniläisiä maalaisia, jotka ovat päätyneet samoista syistä samaan ammatinvalintaan. Hänen kollegansa ovat syntyisin muun muassa Guineasta, Burkina Fasosta, Senegalista, Gambiasta, Nigeristä, Ghanasta, Nigeriasta, Kamerunista ja Kongon demokraattisesta tasavallasta.
Joukko on yhtä sekalainen kuin monikansallinenkin. Joillakin oli jo jokin ammatti, joillakin ei, joillakin on oppiarvoja ja diplomeja ja toiset ovat jättäneet koulun kesken.
Kynnys zemidjaniksi ryhtymiseen on olemattoman matala. Ala on säätelemätön, edes ajokorttia ei vaadita eivätkä rekisterikilvet ole pakollisia. Ja työtä riittää: julkista liikennettä on niin vähän, että moottoripyörätakseista on tullut korvaamattomia ihmisten ja tavaroiden kuljettajia.
Moottoripyörätakseja puolestaan on niin paljon, että niistä on muodostunut Beninin pahimpia ilman pilaajia. Maailmanpankin mukaan pelkästään Cotonoussa ilmaan pölähtää 83 tonnia hiilidioksidia päivässä.
Konnien kopla
Lounasaikaan Cotonoun zemidjanit kokoontuvat keskustelemaan ajankohtaisista, niin lähialuetta kuin koko mannertakin koskevista asioista.
Burkinafasolainen Issiaka Traoré ei arvosta valtaapitäviä.
– Kaikki nämä tyypit ovat pelkkä korruptoituneiden konnien kopla. He huijaavat valtion varoja rikastuakseen itse samalla kun me jäämme ilman työpaikkoja, kouluja, maanteitä ja sairaaloita.
– Jos meillä olisi kunnon johtajia, emme paahtuisi auringossa joka päivä kellon ympäri, emmekä seisoskelisi tässä haaskaamassa aikaamme. Meidän pitäisi olla tehtaissa tai toimistoissa työskentelemässä, ansaitsemassa kunnon elantoa ja maksamassa veroja, malilainen Ibrahim Keita sanoo.
Korruptio käy kalliiksi
Katutason analyysi taitaa osua oikeaan. Afrikka menettää korruption vuoksi vuosittain 43 miljardia euroa, arvioi Afrikan kehityspankki AfDB.
Useimmilla Länsi-Afrikan valtioilla on tosin sekä juridisia että institutionaalisia mekanismeja korruptiota vastaan. Transparency International on jopa ylistänyt Norsunluurannikon ja Senegalin ponnisteluja sekä kiittänyt Gambiaa poliittisesta sitoutumisesta korruption hallintaan.
Nämä strategiat näyttävät kuitenkin toimivan vain ajoittain. Transparency Internationalin vuoden 2018 korruptioindeksi rankkaa 180 aluetta sen mukaan, miten asiantuntijat ja liikemiehet arvioivat julkisen sektorin korruptiota. Asteikolla nollasta sataan, jossa sata merkitsee täyttä vapautta korruptiosta, Länsi-Afrikka pääsi lukemaan 39.
”Sankaran veroista ei tule”
Richard Dossevi myöntää katuvansa vuosia, jotka vietti uutterasti opiskelemalla siinä turhassa toivossa, että opinnot johtaisivat niin hyväpalkkaiseen työpaikkaan, että hänellä olisi varaa tukea sisaruksiaan ja perustaa oma perhe. Hän haluaisi, että johtajat kantaisivat vastuunsa.
– Jos meillä olisi hyviä johtajia, jotka todella välittävät kansalaisista, kaikki olisi toisin. Me afrikkalaiset kärsimme huonoista ja korruptoituneista johtajista, Dossevi sanoo.
Issiaka Traoré haikailee menneitä, muistelee maansa entistä presidenttiä Thomas Sankaraa. Marxilainen Sankara muun muassa kehitti Burkina Fason koululaitosta ja terveydenhoitoa sekä nimitti hallitukseensa naisia, mikä oli ennennäkemätöntä koko mantereella. Hänet salamurhattiin vuonna 1987, vain 37 vuoden iässä.
– Länsi-Afrikalla ei koskaan tule olemaan Thomas Sankaran veroista johtajaa, Traoré huokaa.
lehti 