Vielä vuonna 1990 maailmassa oli vain kymmenen megakaupunkia eli kaupunkia, joiden asukasmäärä ylitti 10 miljoonaa. Tänään niitä on 33, ja vuoteen 2030 mennessä megakaupunkeja odotetaan olevan 43. Suurin osa niistä on kehittyvissä maissa.
Afrikassa megakaupunkeja ovat jo nyt Kairo Egyptissä, Kongon demokraattisen tasavallan Kinshasa ja Nigerian Lagos. Vuoteen 2050 mennessä niiden uskotaan saavan rinnalleen Angolan Luandan, Tansanian Dar es Salaamin, Etelä-Afrikan Johannesburgin, Norsunluurannikon Abidjanin, Kenian Nairobin, Burkina Fason Ouagadougoun, Etiopian Addis Abeban, Malin Bamakon, Senegalin Dakarin sekä Nigerian Ibadanin ja Kanon.
Afrikan kaupunkilaisten lukumäärän odotetaan vuoteen 2042 mennessä kaksinkertaistuvan yli miljardiin, arvioi Maailmanpankki. Toronton yliopiston Global Cities Institute puolestaan ennustaa, että vuoteen 2100 mennessä maailman suurimmaksi kaupungiksi on paisunut Lagos. Tuolloin Lagosissa asuisi 88 miljoonaa ihmistä.
Yhä pienempi määrä ihmisiä tuottaa yhä enemmän ruokaa ja raaka-aineita kaupunkilaisten tarpeisiin.
Kaupunkilaiset kuluttavat enemmän
Kaikki nämä kaupungit synnyttävät valtavan ja alati kasvavan paineen niitä ympäröiville viljelymaille ja metsille. Kaupunkilaiset yleisesti ottaen sekä ansaitsevat että kuluttavat enemmän kuin maalaiset. Kaupunkilaiset myös kuluttavat eri tavalla, vaativat enemmän eläinperäisiä ja prosessoituja ruokia, joiden tuotantolaitokset ottavat nekin oman tilansa.
Yhä uusiin, neitseellisiin ekosysteemeihin tunkeutuva maatalous syö metsiä. Pelloiksi muuttumiselta säästyneitä metsiä verottaa puiden kaataminen rakennustarpeiksi ja polttopuuksi.
Kumin ja palmuöljyn kaltaisten hyödykkeiden maailmanlaajuinen kysyntä ajaa metsien kaatamiseen varsinkin maissa, joiden hallitukset ovat taloudellisen hyödyn toivossa luovuttaneet maitaan liikeyritysten käyttöön.
Sääntelyä tarvitaan
– Yhä pienempi määrä ihmisiä tuottaa yhä enemmän ruokaa ja raaka-aineita kaupunkilaisten tarpeisiin. Se johtaa maaperän ja metsien köyhtymiseen, edistää ilmastoshokkeja ja tekee meistä yhä haavoittuvampia niille, Beninin entinen ympäristöministeri Luc Gnacadia sanoo.
Valtioiden täytyisi luoda maankäytön sääntelyn mekanismi, jotta ne voisivat sekä tyydyttää kotitalouksien tarpeet että kestävästi hoitaa ja varjella kaupunkeja ympäröivää luontoa, tohtori Mariam Akhtar-Schuster YK:n aavikoitumisen torjumisen komiteasta vaatii.
– Kestää vuosia ennen kuin pieni taimi kasvaa suureksi puuksi, ja tämä aikaulottuvuus pitää ottaa huomioon suunnittelussa. Jotta metsänhoito olisi kestävällä pohjalla, toiminnan pitää olla hyvin pitkäjänteistä. Pitää tarkkailla, että metsät uudistuvat luonnollisesti ja että kaupunkialueiden läheisten metsien ikärakenne pysyy terveenä.
uutiskirje 
