Vancouverin talviolympialaiset alkavat reilun viikon päästä, joten huippuhiihtäjä Mika Myllylän jo aiemmin kuulusteluissa tekemä epo-paljastus lienee tarkoituksella ajoitettu juuri tähän hetkeen. Eikä se huono ajoitus olekaan.
Kohta vietetään urheiluviihteen huippuhetkiä. Samalla on kuitenkin hyvä pitää jalat visusti maan pinnalla. Suurten rahapalkintojen myötä urheiluun liittyy myös valitettavan paljon lieveilmiöitä eikä Suomi ole ainoa maa, josta on paljastunut dopingin käyttäjiä. Aika moni jää paljastumatta.
Testaajien pitääkin pystyä tehostamaan tarkastuksiaan entisestään. Epärehellisin keinoin saavutetut sankariteot eivät nimittäin koskaan ole eduksi millekään urheilulajille ja sankareitaan tarkasti seuraaville faneille – ja ennen muuta lapsille ja nuorille.
Toivottavasti mahdollisimman moni vilpin tekijä puhuu nyt suunsa puhtaaksi ja ennen muuta ne, jotka ovat olleet järjestelmällisen suomalaisen dopingkulttuurin takana. Kukaan ei kai enää ole niin naiivi, että uskoisi Myllylän tapaisen huippuhiihtäjän toimineen yksin ja ilman korkeampien päättäjien lupaa. Lapsen usko puhtaaseen suomalaiseen urheiluun meni viimeistään Lahden 2001 MM-hiihdoissa.
Tuskin koskaan kaikki vilpistelijät astuvat esiin, mutta mitä useampi suoritustasoaan vippaskonstein parantanut urheilija seuraa nyt Myllylää, niin siitä hyötyy koko urheilukenttä koululiikkujista huippu-urheilijoihin. Vai tapahtuuko todellinen läpimurto vasta sitten, kun vilppi alkaa haitata urheilubisnestä?
Myllylä teki miehen työn kertoessaan omasta epon käytössään. Ex-päävalmentaja Kari-Pekka Kyrön jo tätä ennen tekemät paljastukset astuvat oikeaan valoon. Ilman Kyröä koko vyyhti ei olisi lähtenyt purkautumaan.
uutiskirje 
