Kiilan albumi 2010 on sarja kuvia, raivoa ja lamaannusta

Kulttuuriyhdistys Kiilan viidestoista albumi tekee historiaa. Esseiden ja kaunokirjallisten tekstien sijaan Raivoa ja lamaannusta -albumi tarkastelee maailmaa sarjakuvan keinoin.

Albumin toimittanut sarjakuvataiteilija Johanna Rojola liittyi Kiilaan 2007 eikä miettinyt kahta kertaa kun häntä pyydettiin toimittamaan sarjakuvista koostuva teos. Mukana on viisitoista sarjakuvan tekijää.

– Töissä näkyy tämän hetken poliittisuus hyvin, sen kartta on laaja, sanoo Rojola.

Albumin tekijät edustavat yhteiskunnallisen sarjakuvataiteen nuorta nykysukupolvea, jolle asiat eivät ole itsestään selviä eikä valmiita mielipiteitä ole.

Kantaaottavuus, poliittisuus ja yhteiskunnallisuus saavat tekijöiden käsissä monia kasvoja. Albumin teemoja ovat muun muassa ilmaston lämpeneminen, feminismi, ydinvoima ja arjen moraalikysymykset.

Poliittisia kuvia

Johanna Rojolan mielestä sarjakuva taipuu mainiosti politiikkaan. Hän ihailee ranskalaista anarkistista Charlie Hebdo -viikkolehteä, jossa on ”aivan uskomattoman räävittömiä ja poliittista satiiria”.

Julkaisu vedetään oikeuteen tuon tuostakin. Paljon julkisuutta lehti sai tukemalla Muhammed-pilapiirrokset julkaissutta tanskalaislehteä.

– Silloin Charlie Hebdon kannessa oli Allah ja teksti: ”On raskasta olla idioottien rakastama”. Lehti haastettiin siitäkin kuvasta oikeuteen.

Suomesta samanlainen räävittömyys puuttuu. Se on Rojolan mielestä sääli.

– Täällä ollaan liian mietoja. Eikä tämäkään ole mikään rähinä-kirja.

Pieniä ja isoja asioita

Luokan käsite on kadonnut korrektiuteen pyrkivästä lehdistöstä, mutta räväkimmässä taiteessa sitä vielä tarvitaan, kirjoittaa Ville Hänninen poliittista sarjakuvaa käsittelevässä artikkelissaan.

Albumi tuo esiin mitä erilaisempia tapoja tehdä sarjakuvaa ja mitä erilaisempia tapoja ottaa kantaa. Kaikki on poliittista, halusit tai et ja tekemättömyyskin on teko, muistuttaa Johanna Rojola albumin aloittavassa työssään.

Lissu Lehtimajan kollaasimaisessa sarjakuvassa seikkailee Ansa Ikoselta kasvonsa lainannut Suomisen Dolly, Tuomas Kyrön työssä etsitään ilmastonmuutokseen poliittista ratkaisua. Karstein Vollen työssä kokoontuvat norjalaiset gootit ”ihmiskunnan pahimmat 18-vuotiaat”, Reetta Laitinen käsittelee äitiyden julkista luonnetta.

Globaalit aiheet, kuten islamin ja Euroopan vastakkainasettelu, näkyvät, mutta ne tuodaan lähelle, globaalista lokaaliksi. Raivoa ja lamaannusta tekijöissä aiheuttavat niin kaupunkimaasturit kuin mielenterveysongelmat ja maailmanlaajuinen talouslama.

Ommeltuja sarjakuvia

Visuaalisen ilmeensä albumi on lainannut 1920- ja -30-lukujen venäläiseltä avantgardismilta.

– Sekä minä että taittaja Emilia Ahonen ihailemme sen ajan vasemmistolaista graafista suunnittelua. Halusimme että kirjan tunnistaa vasemmistolaiseksi ja tuoda sen ajan hienon grafiikan takaisin.

Särmikästä ja kulmikasta tyyliä ei Rojolan mielestä voisi käyttää missä tahansa.

– Ne ovat sen verran villejä ne grafiikat. Ei niillä lenkkimakkaraa myytäisi.

Sarjakuvan painaminen laadukkaasti on kallista. Rojola onkin tyytyväinen, että Kiila sai albumin julkaisijaksi Teos-kustantamon.

– Vaikka painojälki on todella onnistunut, ovat originaalit silti vielä hienompia, kehuu Rojola.

Originaaleja voi ihailla Helsingin sarjakuvakeskuksessa tänään avautuvassa näyttelyssä. Huikein alkuperäisteos on Hanneriina Moisseisen Tyttö, joka näki ponin. Se on kankaalle kirjottu, helmin ja strassein koristeltu.

Sellaistakin on tämän päivän poliittinen sarjakuva; ommeltua ja suloista.

Raivoa ja lamaannusta -albumin töistä koostuva näyttely on esillä 2.-20. helmikuuta. Sarjakuvakeskus, Kolmas Linja 17, Helsinki.