Venäjällä asenteet seksityötä ja seksityöläisiä kohtaan ovat viime vuosina muuttuneet suvaitsevammiksi, mutta edelleen seksityöläiset joutuvat taistelemaan syrjäytymistä ja kriminalisointia vastaan.
– Mediassa on alettu puhua enemmän seksityöstä. Mielipidetiedusteluista näkee ilmiselvästi, että ihmiset ovat alkaneet ymmärtää seksityön sallimisen tarpeen, Venäjän seksityöläisten foorumissa toimiva Marina Avramenko sanoo. Venäjän seksityöläisten foorumi tarjoaa seksityöläisille tukea ja lainopillista neuvontaa.
Seksityö on ollut laitonta Venäjällä vuodesta 1991. Pelkästä seksityöstä saa sakkoja enintään 30 euroa, mutta parittamisesta tai prostituutioon pakottamisesta voi joutua vankilaan kahdeksaksi vuodeksi.
Kun joku kehottaa raiskaamaan ja tappamaan seksityöläisiä, häntä ei rangaista.
Kirkko levittää kielteisyyttä
Kautta Venäjän historian asenteet seksityötä tekeviä kohtaan ovat olleet kielteisiä. Suurelta osin tämä johtuu ortodoksisen kirkon vaikutusvallasta, joka on kasvanut kommunismin kaatumisen jälkeen. Kirkonmiehet ovat demonisoineet seksityöläisiä siinä kuin muitakin vähemmistöryhmiä.
Myös poliitikot puhuvat usein seksityöläisistä halventavaan sävyyn tai jopa väkivaltaisen vihamielisillä sanankäänteillä.
– Kirkon propaganda on levittänyt kielteistä asennetta. Seksityöläisten väitetään tuhoavan perheitä, tartuttavan ihmisiin kaikenlaisia tauteja ja kuuluvan järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Heitä ei tunnusteta sosiaaliseksi ryhmäksi, joten kun joku kehottaa raiskaamaan ja tappamaan seksityöläisiä, häntä ei rangaista, Avramenko sanoo.
Poliisit rikollisia pahempia
Seksityön kriminalisointi itsessään ruokkii syrjäytymistä. Kansainväliset Amnesty Internationalin ja Human Rights Watchin kaltaiset ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet, että seksityön kriminalisointi johtaa siihen, ettei seksityöläisillä ole suojaa sen enempää asiakkailtaan kuin poliisiltakaan.
Venäjän seksityöläisten foorumilla tehtyjen mielipidetiedustelujen perusteella osapuilleen 80 prosentissa ratsioissa bordelleihin tai itsenäisten seksityöläisten luo poliisit pahoinpitelevät seksityöläisiä. Kerrotaan joukkoraiskauksista, joihin poliisit ovat syyllistyneet. Lisäksi seksityöläiset ovat kertoneet, että heitä on pidetty poliisilaitoksilla päiväkausia nälässä ja hakattu.
Ei olekaan ihme, etteivät seksityöläiset juurikaan tee rikosilmoituksia itseensä kohdistuneista rikoksista. Tästä seuraa, että seksityöläisiä vastaan rikoksia tekevät tietävät voivansa toimia rankaisemattomasti.
– Yleisesti ottaen poliisit ovat vielä rankaisemattomampia kuin rikolliset ja tekevät runsaasti rikoksia seksityöläisiä kohtaan, Avramenko sanoo.
Venäjän seksityöläisten foorumin toimeenpanevan komitean Jevgenija Maron kertoo, että erään seksityöläisen raiskausta alun perin kieltäydyttiin tutkimasta raiskatun ammattiin vedoten. Koska rikoksen uhri tarjosi seksuaalisia palveluja, hänen raiskaajansa teko ei ollut sosiaalisesti vaarallinen. Mies tosin lopulta joutui viideksi vuodeksi vankilaan, mutta vasta sen jälkeen kun Venäjän ihmisoikeusasiamies oli puuttunut asiaan.
Seksityöläisten oikeudet
Syrjivä asenne palaa lopulta kiusaamaan myös kansalaisia, jotka halveksivat seksityötyöläisiä. Koska prostituoidulla ei ole lain suojaa, hänellä ei ole keinoja esimerkiksi vaatia asiakastaan pitämään kondomia ja näin suojautua vaikkapa hiv-tartunnalta.
Nimenomaan hivin saamisen vaara ei ole vähäinen: Venäjällä on maailman pahimpiin lukeutuva hiv-epidemia, joka leviää entistä useammin seksin välityksellä – aiemmin tauti tarttui ennen muuta likaisten injektioneulojen kautta.
Siksi seksityöläisten oikeudet ja kansanterveys liittyvät toisiinsa, siinä kuin seksityöläisten oikeudet, sukupuolten tasa-arvo ja yleiset kansalaisoikeudetkin. Pelkkä seksityön laillistaminen ei tosin vielä merkitsisi ratkaisevaa parannusta, ei ilman syvää asennemuutosta.
Eikä laillistaminen tapahdu ainakaan pikaisesti, ei niin kauan kuin kirkolla on merkittävää sananvaltaa politiikkaan ja yleiseen mielipiteeseen. Kirkon mielipidemonopoli on kuitenkin hiljakseen murtumassa.
lehti 