Kun Ruanda vuonna 2011 sitoutui ennallistamaan kaksi miljoonaa hehtaaria metsäkadosta ja maaperän huonontumisesta kärsinyttä entistä metsämaata, lupaus tuntui suurelliselta.
Esteitä sitoumuksen täyttämiselle oli kosolti.
Ruanda on tiheästi asutettu, Afrikan mittasuhteissa pienikokoinen valtio, jonka 2,4 miljoonan hehtaarin pinta-alasta jyrkkärinteiset kukkulat ahmaisevat suuren osan. YK:n maatalousjärjestö FAO:n mukaan Ruandan maaperän eroosio on voimakkainta maailmassa.
”Tällä hetkellä tuomme siemeniä Keniasta, mutta huomenna muut saattavat tuoda niitä meiltä.”
Väestöstä peräti 98 prosenttia käytti puuta energian lähteenä, 70 prosenttia maasta kuului pienviljelijöille, puulajisto oli yksipuolinen ja laadukkaiden siementen saatavuus rajoitettua.
Vuoteen 2018 mennessä Ruanda oli silti kohonnut metsityksessä ja ennallistamisessa samaan maailmanmestariluokkaan Etelä-Korean, Costa Rican, Pakistanin ja Kiinan kanssa. Ei se toki koko sitoumustaan täyttänyt, mutta jo lähes puolet siitä oli enemmän kuin kukaan olisi uskonut.
Siemenkeskuksen ylösnousemus
Kuinka Ruanda onnistui ennallistamaan yli 800 000 hehtaaria alle vuosikymmenessä?
Kansallisella puunsiemenkeskuksella on siihen suuri osuus. Keskus sijaitsee Huyessa, Ruandan eteläisessä maakunnassa, 133 kilometriä pääkaupungista. Keskuksen vastuulla on maan puunsiementen tuotanto, säilyttäminen ja jakelu sekä siementen sertifiointi ja puiden jalostus.
Vuoteen 2014 asti keskusta pyöritti Ruandan maanviljelys- ja eläinresurssien kehityslautakunta RAB, jonka toimittamien siementen laatuun maanviljelijät olivat erittäin tyytymättömiä. Valitettiin, että lähes 90 prosenttia siemenistä ei itänyt.
– Viljelijät olivat happamia keskukselle, koska heidän mielestään se oli kyvytön toimittamaan heille kelvollisia siemeniä. Monet palauttivat saamansa siemenet, Emmanuel Nsabimana muistelee. Hän on istuttanut puita Huyessa yli 40 vuotta.
Vuonna 2014 keskus siirtyi RAB:n käsistä Ruandan metsävirastolle ja kaksi vuotta myöhemmin mukaan liittyi kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN. Ruandan hallituksen, Belgian kehitystoimisto Enabelin ja Ruandan yliopiston avulla IUCN on tukenut keskuksen henkilökunnan koulutusta, laitteiden hankintaa, kasvihuoneiden ja muun infrastruktuurin kehittämistä, viljelijöille siemenet jakavan siemenkaupan uudistusta ja niin edelleen.
– Ennen yhteistyökumppaneiden mukaantuloa moni asia oli huonosti. Meillä ei esimerkiksi ollut kylmähuonetta, henkilökuntaa oli vain kaksi ihmistä ja siemenvarasto alkoi olla vanhaa. Mutta nyt me teemme jatkuvasti parannuksia, kansallisen siemenkeskuksen tuotantovastaava Floribert Manayabagabo sanoo.
Nyt keskuksessa on taimitarhoja, laboratorio, nykyaikainen kylmähuone ja viisi kokoaikaista työntekijää.
Alueelliseksi siemenkeskukseksi
Kolmekymmentä prosenttia siemenistä tulee lähellä sijaitsevasta 90-vuotiaasta, 200 hehtaaria laajasta Ruhanden arboretumista. Loput 70 prosenttia tulee yhdeksältä ruandalaiselta viljelysosuuskunnalta ja loput tuodaan maahan Keniasta.
Osuuskuntia on koulutettu keräämään siemeniä sekä erottamaan hyvät siemenet huonoista. Lisäksi keskus huolehtii, että viljelijät ja yhteisöt saavat uusien siementen istuttamiseen tarvittavat tiedot.
– Viljelijöiltä ei enää tule valituksia, sillä siemenet sopivat maaperään hyvin, Emmanuel Nsabimana toteaa tyytyväisenä.
IUCN:n Jean Pierre Maniriho uskoo, että Ruanda on jo tiellä alueelliseksi siemenkeskukseksi.
– Tällä hetkellä tuomme siemeniä Keniasta, mutta huomenna muut saattavat tuoda niitä meiltä. Me voimme luoda yhteyksiä, jotka vahvistavat vastavuoroista yhteistyötä siementarjonnassa ja pelastavat meidät lähettämästä rahaa ulkomaille vain ostaaksemme siemeniä, jotka voimme tuottaa itsekin, Maniriho sanoo.
lehti 