Uusi tauti tuli Aasiasta, ehkä Kiinasta. Se levisi vilkkaita kauppareittejä pitkin.
Ihmiset olivat ymmällään sairauden edessä. Salaliittoteoriat levisivät ja syyllisiä etsittiin. Toiset turvautuivat Jumalaan, toiset heittäytyivät hillittömyyteen pitääkseen hauskaa jäljellä olevan aikansa.
Lääkärit käyttivät maskeja. Karanteeneja asetettiin, uusia sairaaloita perustettiin pikavauhtia. Rikkaat eristäytyivät tai pakenivat maaseudulle, töihin jäivät ne, joilla ei ollut muuta vaihtoehtoa.
Kyseessä oli tietysti musta surma.
Nopealiikkeinen musta surma
Mustana surmana tunnettu paiserutto oli historian tuhoisin pandemia. Sen lähtöalueena pidetään joko Keski-Aasiaa tai Kiinaa, ja se alkoi joskus 1330-luvulla.
Musta surma ei ollut globaali pandemia, koska Amerikka, Australia ja Saharan eteläpuolinen Afrikka eivät vielä olleet globalisoituneet. Mutta se levisi nopeasti Lähi-itään, Pohjois-Afrikkaan ja Eurooppaan.
Rutto levisi tehokkaimmin merireittejä pitkin. Kesällä 1347 se saapui genovalaisten kauppiaiden mukana Mustanmeren satamista Konstantinopoliin.
Sisiliaan rutto tuli lokakuussa 1347, Genovaan ja Venetsiaan tammikuussa 1348. Kesään 1348 mennessä vitsaus oli levinnyt jo suureen osaan Eurooppaa, ja viimeistään 1349 aina Norjaan asti. Suomi oli tuolloin harvaanasuttu, ehkä 65 000–100 000 asukkaan maa, eikä musta surma ilmeisesti ulottunut tänne.
Leviämisvauhti oli sen aikaisissa oloissa hämmästyttävä.
Ruton aiheuttajana pidetään kirppujen Yersinia pestis -bakteeria, joka levisi rottien välityksellä ihmisiin. Taudin leviämistä auttoi se, että suurin osa ihmisistä asui ahtaasti ja läheisessä kosketuksessa eläinten kanssa. Hygienia ja ravitsemus olivat heikkoja.
Bakteereista ei tuohon aikaan tiedetty mitään, mutta syitä taudille tietysti etsittiin. Yksi yleinen oletus oli, että tautia levitti miasma, myrkyllinen ilma.
Miasmalta yritettiin suojautua hengittämällä terveellisiä yrttejä, joita laitettiin esimerkiksi ruttolääkärin pitkänokkaiseen naamariin. Toisen käsityksen mukaan miasmaa torjui toisenlaisen pahan ilman haistelu, jota voitiin tehdä käymälöissä.
Salaliittoteorioita
ja karanteeneja
Monien mielestä rutto oli Jumalan rangaistus. Itseään ruoskivat katujat, flagellantit, kerääntyivät kulkueisiin. Toiset lähtivät pyhiinvaelluksille, joista tuli aikansa ruttolinkoja.
Syyllisten etsintä johti salaliittoteorioihin. Väitettiin, että juutalaiset myrkyttivät kaivoja hävittääkseen kantaväestöä. Tästä seurasi juutalaisvainoja, eikä vainoajia haitannut se tosiasia, että rutto surmasi juutalaisia samassa suhteessa kuin muutakin väestöä.
Monien mielestä rutto oli Jumalan rangaistus.
Sana karanteeni syntyi Venetsialle kuuluneessa Ragusassa. Kaupungin satamaan ankkuroituneista laivoista ei päässyt maihin ennen kuin 40 päivän (quarantino) kuluttua. Aluksi raja oli 30 päivää (trentino). Jos se olisi pysynyt, puhuisimme ehkä vielä tänä päivänäkin trentiinistä.
Pahin epidemia laantui Euroopassa viidessä vuodessa, mutta rutto palasi aika ajoin vielä vuosisatoja.
Musta surma tappoi 80 prosenttia tartunnan saaneista. Euroopan silloisesta 80 miljoonan väestöstä kuoli vähintään kolmasosa, ehkä jopa puolet. Kesti puolitoista vuosisataa, ennen kuin väestö oli kasvanut ruttoa edeltäneeseen tasoon.
Koko maailmassa tauti tappoi korkeimpien arvioiden mukaan 200 miljoonaa ihmistä.
Mustan surman seuraukset
Musta surma aiheutti valtavia yhteiskunnallisia muutoksia. On sanottu, että ilman sitä keskiajan rakenteet olisivat säilyneet Euroopassa paljon kauemmin.
Ennen mustaa surmaa Euroopan väestö oli kasvanut tasolle, jota senaikaisen talouden oli vaikea elättää. Feodaalinen talous perustui maaorjien työhön, ja sosiaalinen liikkuvuus oli vähäistä. Kannusteita tuottavuuden lisäämiseen ei juuri ollut, koska työvoima oli halpaa.
Rutto oli aluksi taloudellinen katastrofi. Sadot jäivät korjaamatta, kun työntekijät kuolivat. Kokonaisia kyliä autioitui pysyvästi.
Mustaa surmaa seurasi työvoimapula. Maaorjille se antoi mahdollisuuden vaatia palkkaa ja muuttua maatyöläisiksi.
Osa maalaisista lähti kaupunkeihin parempaa elämää etsimään. Heistä tuli esimerkiksi käsityöläisiä, ja parhaiten menestyneet muodostivat pohjan uudelle keskiluokalle.
Yhteiskunnan huipulla tapahtui varallisuuden uusjako. Aatelisto, jonka vauraus perustui maaomaisuuteen, oli siinä häviäjä. Voittajia olivat kaupunkien rikkaat kauppiaat ja pankkiirit, joiden lainoista muut ryhmät ja valtiot tulivat riippuvaisiksi.
Urbaanin eliitin pääomat kasautuivat sukupolvi sukupolvelta, ja loivat pohjan kapitalismille. Syntyi Medicien kaltaisia sukuja.
Varakkaat mesenaatit suosivat tieteitä ja taiteita. Syntyi renessanssi.
Työvoimapula kannusti innovaatioihin. Keskiluokan kasvu lisäsi ylellisyystavaroiden kysyntää, mikä vilkastutti kauppaa kaukomaiden kanssa.
Valtion rooli kasvoi. Katolisen kirkon arvovalta väheni, ja näin kylvettiin siemenet uskonpuhdistukselle.
Rutto kristinuskon edistäjänä
Mutta jo ennen mustaa surmaa olivat pandemiat aiheuttaneet Euroopassa suuria muutoksia.
Vuosina 165–180 riehui Rooman valtakunnassa kulkutauti, joka tunnetaan Antoninuksen ruttona. Oireiden perusteella sen on arveltu olleen isorokkoa. Se tappoi miljoonia ihmisiä, neljäsosan tai kolmasosan roomalaisista.
Vuosina 249–262 iski uusi kulkutauti, joka on nimetty Kyprianuksen rutoksi. Varmuutta taudin laadusta ei ole.
Mutta jo ennen mustaa surmaa olivat pandemiat aiheuttaneet Euroopassa suuria muutoksia.
Yhdessä nämä kaksi ruttoa heikensivät huomattavasti Rooman valtakuntaa ja veivät sen jo lähelle romahdusta. Rooman ote kaukaisemmista alueistaan heikkeni, eikä se kyennyt turvaamaan rajojaan. Valtakunta säilyi kuitenkin vielä parisataa vuotta.
Antoninuksen ruton alkaessa kristityt olivat pieni vähemmistö, heitä oli alle 0,1 prosenttia Rooman väestöstä. Kyprianuksen ruton päättyessä kristinuskosta oli tullut valtakunnan pääuskonto.
Ruttoa ei osattu parantaa, ja sairastuneille pystyttiin tarjoamaan vain oireiden lievitystä. Kristityillä oli hyväntekeväisyyden etiikka ja sisäiset verkostot. Näiden vuoksi kristittyjen yhteisöillä oli hyvät mahdollisuudet tarjota hoitoa.
Kristityt yhteisöt pärjäsivät muita paremmin ruton kourissa, mikä lisäsi uskonnon vetovoimaa muiden keskuudessa. Kristittyjä myös selvisi muita paremmin hengissä, joten heidän keskuudessaan kehittyi nopeammin laumasuoja.
Justinianuksen rutto
Seuraavan suuria muutoksia aiheuttaneen kulkutaudin iskiessä oli Rooman valtakunnasta jäljellä enää Itä-Rooma eli Bysantin valtakunta.
Itä-Rooma oli laajimmillaan 550-luvulla, mutta sen heikkeneminen oli tuolloin jo alkanut. Vuosina 541–549 valtakunnassa raivosi Justinianuksen ruttona tunnettu kulkutauti, jonka uskotaan olleen Yersinia pestiksen aiheuttamaa paiseruttoa.
Tämäkin rutto palasi ajoittain seuraavien parinsadan vuoden aikana, ja sen arvioidaan tappaneen kaikkiaan 25–100 miljoonaa ihmistä.
Justinianuksen rutto aiheutti Itä-Roomalle talouskriisin. Valtion kassa tyhjeni, ja armeijalle riitti vähemmän rahaa kuin ennen.
Ennen ruttoa Itä-Rooma hallitsi koko Välimeren piiriä, ja Välimeren ympäristö oli melko yhtenäinen kulttuuripiiri. 600-luvun lopulla Itä-Rooman hallussa oli enää nykyisen Turkin ydinosa Anatolia, osa Balkania sekä Italian rannikkoseutuja.
Ruton alkaessa Itä-Rooman päävihollinen oli sassanidien Persia, mutta se kärsi rutosta yhtä lailla. Idässä ja etelässä Itä-Rooman alueet valtasivat islaminuskoiset arabit 630-luvulta lähtien.
Lännessä alkoivat muotoutua keskiaikaisen Euroopan valtiot ja ruhtinaskunnat. Antiikin orjatalouden tilalle tuli maaorjuuteen perustuva feodalismi.
Espanjantauti
Espanjantautina tunnettu influenssa riehui vuosina 1918–1920 ja tappoi maailmanlaajuisesti 50–100 miljoonaa ihmistä. Tartunnan sai arviolta 500 miljoonaa ihmistä.
Nimestään huolimatta tauti ei ollut Espanjasta lähtöisin. Espanja oli ensimmäisessä maailmansodassa puolueeton, eikä siellä ollut sotasensuuria. Siksi Espanjan lehdet pystyivät kirjoittamaan taudista, ja muualla sitä alettiin kutsua espanjantaudiksi.
Luultavimmin pandemia sai alkunsa Yhdysvalloissa ja levisi amerikkalaisten sotilaiden mukana Eurooppaan. Monista kulkutaudeista poiketen espanjantauti tappoi erityisesti nuoria aikuisia, mutta tähän saattoivat olla syynä pikemminkin olosuhteet kuin itse taudin luonne.
Espanjantautia vastaan taisteltiin paljolti samoilla keinoilla kuin nyt koronaa vastaan. Käytössä olivat sosiaalinen etäisyys, karanteenit ja kasvomaskit. Tautia aiheuttavaa virusta vastaan ei ollut rokotetta, eikä antibiootteja ollut vielä keksitty jälkitauteja hoitamaan.
Espanjantauti saattoi jonkun verran nopeuttaa saksalaisten tappiota ensimmäisessä maailmansodassa.
Taloudellisia vaikutuksia on vaikea erottaa sodan vaikutuksesta. Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa on todettu, että aikaisessa vaiheessa rajoitustoimiin ryhtyneet kaupungit ja alueet selvisivät pienemmillä taloudellisilla vahingoilla.
Suomessa espanjantautiin kuoli noin 20 000 ihmistä.
Edellä mainittujen pandemioiden lisäksi monet epidemiat ovat aiheuttaneet rajatummilla alueilla suurta tuhoa. Erityisen tuhoisia olivat eurooppalaisten 1500-luvulla Amerikkoihin tuomat euraasialaiset taudit, joihin alkuperäisasukkailla ei ollut vastustuskykyä. Arvioiden mukaan ne tappoivat jopa 90 prosenttia alkuperäisväestöstä.
lehti 