”Kansalaiset, lähtekää barrikadeille! Kertokaa päättäjille!” ”Miettikää nyt, vittu, ketä äänestätte!” agitoi Yhteiskunta-Anneli Ylen hitiksi nousseessa Sisäilmaa-draamassa. ”Herroille turpaan!”, kuuluu vierestä TE-toimiston asiakkaan kommentti. Kasvottoman systeemin pompottelemat hypermahdollistamismallin uhrit voimaantuvat, kun TE-toimiston palvelupäällikkö nousee puolustamaan heitä.
Mutta uskaltaako barrikadeille enää lähteä? Tavataanko torilla turvallisesti? Vai lähteekö lapasesta niin kuin Washingtonissa loppiaisena?
Työkalupakkiin kuuluu myös joukkovoiman näyttäminen ja käyttäminen silloin, kun on aihetta.
Mielenosoittamisen perusidea on se, että kokoonnutaan yhteen, näytetään, että meitä on paljon ja meillä on asiaa. Kokoontumisen ja sanomisen vapaus on turvattu vahvasti perustuslaissa ja ihmisoikeuksien julistuksessa. Niitä ei soisi rajoitettavan koskaan.
Mielenosoitus on aivan eri asia kuin väkivaltainen kapina, jonka tarkoituksena on estää demokraattinen päätöksenteko ja jopa vahingoittaa päättäjiä. Sellaisena näyttivät kutsun kuulleet monet Yhdysvaltojen presidentin Trumpin kannattajat ja Twitter-seuraajat.
Väki hyökkäsi kongressitaloon, ihmisiä kuoli. Todennäköisesti vankeustuomioita on tulossa ja seuraavaksi presidentin osalta asiaa käsitellään virkasyytteenä kapinan nostamisesta.
Nuorison marssia on mukava porukassa laulaa into otsalla, vaikka sanoissa kumous kummitteleekin. Se kumous, josta siinä lauletaan, ei tänä päivänä sisällä kenenkään mielessä todellisia torille pystytettäviä giljotiineja eikä hirttolavoja. Majavahattu voi kyllä jollain olla – Lapin pojilla ainakin poronnahkaiset – mutta homma pysyy hanskassa.
Ay-liike on sopimisen ja luottamuksen rakentamisen liike. Työkalupakkiin kuuluu myös joukkovoiman näyttäminen ja käyttäminen silloin, kun aihetta on. Kun kokoonnutaan yhteen, vaikka vappumarssille tai STOP!-mielenosoitukseen pakkolakeja vastaan, kaikki sitoutuvat yhteisiin pelisääntöihin.
Ei väkivaltaa, ei rasismia. Ei pilkata heikompia, korkeintaan vahvempia.
Tuoreita tarinoita on toki siitä, että kaikki ei ole mennyt Suomessakaan ihan nappiin. Poliisi on hölmöyksissään katkonut vappumarssin lippujen varret astaloina, paikkoja on tärvelty ja joku on tarttunut kaveria kraiveleista.
Silti meillä on viimeiset vuosikymmenet osattu toimia pelisääntöjen mukaan. Viranomaisten kanssa yhteistyössä huolehditaan osallistujien ja mielenosoituksen kohteiden turvallisuudesta. Jos joku on liian vihapäissään tai muuten päissään, kaverit tai viimeistään järjestysmiehet ehdottavat, josko presenssiä voisi vähän leppoistaa.
Pelisäännöt ja perusluottamus yhteiskunnan toimijoiden välillä auttavat siihen, että kun on asiaa, on jatkossakin oikeus kysyä ja saada tietää, lähteä barrikadeille, panna perseet penkkiin ja myös ratkoa niitä riitoja.
lehti 