– Tämän aiheen ympärillä vallitsee pelon ja hiljaisuuden kulttuuri. Moni vaikenee, sillä suunsa avaavia kohtaa sosiaalinen boikotti. Sitä ei koskaan virallisesti julisteta, mutta yhteisö toimii sen mukaan, intialainen Masooma Ranalvi sanoo. Hän puhuu naisen sukuelinten silpomisesta, jonka itsekin on kokenut.
Pikkutyttöjen sukuelinten silpominen ei ole asia, jota odottaisi löytävänsä Intiasta. Monet yhteisöt kuitenkin harjoittavat sitä, ja erityisen yleistä se on dawoodi bohra -nimisen shiiamuslimilahkon parissa. Käytäntö on ollut bohrien tarkoin varjeltu salaisuus, josta uhrit ovat alkaneet puhua vasta viime aikoina.
– Kaksikymmentä vuotta sitten kiellettiin jopa hautajaisoikeudet niiltä, jotka rohkenivat poiketa käytännöstä. Myös taloudellisia rangaistuksia langetettiin perheille, jotka eivät taipuneet painostukseen ja puhuivat asiasta, silpomisen lopettamiselle omistautuneen WeSpeakOut -järjestön perustanut Ranalvi kertoo.
WeSpeakOutin tekemän tutkimuksen mukaan Intian bohra-yhteisöön kuuluvista naisista lähes 80 prosenttia on silvottu.
Laki yksin ei muuta sosiaalista normia
Ranalvi on myös mukana asianajaja Sunita Tiwarin vuonna 2017 tekemässä kanteessa, jossa anottiin Intian korkeimmalta oikeudelta bohra-muslimien silpomiskäytännön kieltämistä.
Ranalvi sanoo, että päätös turvautua oikeuslaitokseen syntyi vasta, kun mikään muu ei ollut onnistunut.
– Me kolkutimme tuomioistuimen ovea, kun kaikki yrityksemme päästä vuoropuheluun papiston ja yhteisöjohtajien kanssa epäonnistuivat. Lakien ja instituutioiden tuki vastarinnallemme on välttämätöntä, jotta saamme nämä naisruumiin itsemääräämisoikeuden loukkaukset loppumaan, Ranalvi sanoo.
Silpomista harjoitetaan 90:ssä maassa, niistä 51:ssä se on laitonta. Yksikään kieltomaista ei sijaitse Aasiassa.
– Lain täytäntöönpanoa täytyy edeltää intensiivinen yhteisöaktivismi ruohonjuuritasolla. Se vaatii koulutusta, tietoisuutta ja vuoropuhelua, journalisti Aarefa Johari sanoo. Silpomisen itsekin kokenut Johari sanoo, että vaikka lait ovat tärkeitä, ne yksin eivät saa muutettua syvään juurtuneita sosiaalisia normeja.
Ei vain muslimien ongelma
Koska uskontoa käytetään silpomisen oikeutuksena, yhteisöille on syytä kertoa, että Koraanissa ja islamilaisessa perimätiedossa käytäntöä ei suositella. Monet islamin tutkijat ja uskonnolliset johtajat itse asiassa ovat sitä mieltä, että silpominen on islamin vastaista.
Koska silpominen kuitenkin herkästi yhdistetään islamiin, jotkut käytäntöä vastustavat vaikenevat, jotta eivät pelaisi islamia pelkäävien pussiin.
– Vastoin yleistä luuloa silpomista harjoittavat muutkin kuin muslimit. Sitä tapahtuu kaikilla mantereilla, paitsi Antarktiksella. Siellä, missä sitä tapahtuu muslimiyhteisöissä, se on pienen vähemmistön asia, sanoo Mariya Taher. Taher on yhdessä Joharin kanssa perustanut kansalaisjärjestö Sahiyon, joka taistelee silpomista vastaan bohra-yhteisöissä kaikkialla maailmassa.
– Silpominen on sosiaalinen normi, jota oikeutetaan lukuisin eri tavoin. Puhutaan uskonnosta, terveydestä, sosiaalisesta statuksesta, aviokelpoisuudesta, perinteestä, kulttuurista ja niin edelleen. Sosiaalinen normi on paljon vanhempi kuin islam tai kristinusko. Siitä huolimatta meidän täytyy silpomisen vastustamisen ohella vastustaa myös islamofobiaa ja muukalaiskammoa, Taher selittää.
lehti 