Mobiiliraha voi vahvistaa kehitysmaiden naisten taloudellista sietokykyä, edistää heidän mahdollisuuksiaan ryhtyä esimerkiksi yritystoimintaan sekä parantaa naisten perheensisäistä neuvotteluasemaa.
Siksi naisten taloudellista asemaa kohentamaan pyrkivät tahot ovat jo vuosia yrittäneet saada yhä useammalle kehitysmaan naiselle puhelimen.
Useissa eri maissa on meneillään puhelimien levityskampanjoita. Esimerkiksi Intian Chhattisgarhin osavaltiossa on kännykkämastojen rakentamisen ohella jaettu ilmaiseksi älypuhelimia, tavoitteena älypuhelin yhdelle naiselle joka taloudessa. Osavaltiohallituksen kampanja on myötävaikuttanut siihen, että nuorten naisten älypuhelinten käyttö on aiempaa hyväksytympää.
Digikoulutusta ja ilmainen älypuhelin
Ghanassa puhelimia on jakanut yritys Opportunity International Savings & Loans Limited (OISL), joka tarjoaa talletus- ja lainapalveluja sadoilletuhansille pienituloisille asiakkaille. Asiakkaiden joukossa on myös naispuolisia maanviljelijöitä, joille OISL on opettanut digitaalisten taloudenhoitovälineiden käyttöä ja sukupuolitietoisuutta.
Koulutuksen jälkeen naisille on annettu ilmainen älypuhelin. OISL on myös kouluttanut kouluttajia ja tukihenkilöitä avustamaan puhelimen saaneita. Yhtiö on vakuuttunut, että puhelimet auttavat naisia tehostamaan tuottavuuttaan ja nostamaan tulojaan.
Pitemmällä tähtäimellä yhtiö kuitenkin haluaisi, että naiset ostaisivat itse puhelimensa.
Huono laatu, vähäinen käyttö
Puhelimen hankintatapaa tärkeämpää on kuitenkin se, miten sitä käytetään. Puhelimia omistavien naisten määrä on noussut, mutta on epäselvää, miten suuressa määrin pelkkä puhelimen omistaminen on hyödyttänyt naisia.
Esimerkiksi Chhattisgarhista saatu alustava tieto siihen, että puheluiden soittamisen ja WhatsAppissa viestimisen lisäksi puhelimia käytetään vähän muuhun.
Puhelinten vähäinen käyttö johtuu osittain myös laitteiden kehnosta laadusta. Chhattisgarhissa jaetut, alle 25 euroa maksaneet huonolaatuiset tuontipuhelimet eivät ole käteviä käyttää tai sopivia ankariin maalaisolosuhteisiin. Puhelimia saaneet valittavat, että akut eivät kestä, sovellukset kaatuvat ja halvimman tason datamäärä eli 3 gigaa kuukaudessa on liian pieni.
Sosiaaliset normit muuttuvat hitaasti
Vaikka puhelimet olisivatkin ilmaisia, datamaksut ja sähkölaskut voivat olla liikaa. Monille naisille esteenä on digilukutaidon puute. Niin Intiassa kuin Ghanassakin alhainen luottamus omiin digikykyihin estää monia käyttämästä puhelintaan. Taustalla vaikuttavat myös sukupuolisidonnaiset sosiaaliset normit, jotka vakuuttelevat naisille, ettei teknologia ole heitä varten.
Sosiaaliset normit eivät muutu alkuunkaan yhtä nopeasti kuin teknologia. Siksi digitaitojen naisille opettamisen lisäksi täytyy ottaa huomioon myös normit. Naisia täytyy auttaa näkemään puhelimet työkaluina, joilla he voivat kohentaa elämäänsä.
Murrosaikoina sukupuolittuneet normit kuitenkin voivat löystyä. Tutkimuksessa naisista ja rahasta kävi ilmi, että naisten taloudellinen itsenäisyys saattoi lisääntyä olosuhteiden äkillisesti muuttuessa, esimerkiksi perheen pääasiallisen elättäjän kuoltua.
lehti 