Pintaa syvemmältä
”Kidutusvälineet ovat odottamassa kellarissamme”, Luxemburgin pääministeri Jean-Claude Juncker, myös euro-alueen valtiovarainministerien puheenjohtaja, julisti äsken. Jos keinottelu euroa vastaan kiihtyy, ne otetaan hänen mukaansa käyttöön.
Rohkeaa puhetta poliitikolta, mutta ikävä kyllä luultavasti varsin katteetonta. Eräät finanssimiehet kyllä ansaitsivat kovakouraisen käsittelyn, mutta heidän korkeapalkkaiset lakimiehensä ovat yleensä etukäteen kartoittaneet lainsäädännön porsaanreikiä. Niitä valtiot sitten yrittävät paikata jälkikäteen, mutta uusia aukkoja tietenkin löytyy.
Keinottelu Kreikan ja mahdollisesti eräiden muiden Välimeren maiden talouden päänmenoksi osoittaa kuinka finanssikriisiin johtaneet toimintatavat ovat edelleenkin käytössä ja seuraava finanssikriisi uhkaa.
Kreikan taloudelliset vaikeudet eivät varsinaisesti ole Goldman Sachsin syytä, mutta ilman pankin myötävaikutusta tilanne ei olisi päässyt yhtä vaikeaksi.
Enron-skandaali vuonna 2001 osoitti jo kuinka Yhdysvaltain innovatiivisimmaksi yritykseksi valittu yhtiö oli ollut innovatiivisin ennen kaikkea korkean luokan huijausjärjestelyjen kehittämisessä. Enron vei kaatuessaan mukanaan myös tilintarkastustoimistonsa, Arthur Andersenin (sen konsulttihaara sen sijaan ehti itsenäistyä ja on Accenture-nimellä valloittanut maailman).
Enron-tyyppiset luovat ratkaisut kukoistivat kuitenkin varsinkin Wall Streetillä, jossa keksittiin yhä uusia monimutkaisia rahoitusvälineitä. Asuntolainoja tyrkytettiin myös täysin maksukyvyttömille asiakkaille. Ajateltiin, että asuntojen jatkuvasti nousevat hinnat auttavat lainanantajien rahojen palautumista joko lainanlyhennyksinä tai velkahuutokaupan kautta. Kun näin ei kutenkaan käynyt, velkakirjoja koottiin suuriin paketteihin ja myytiin eteenpäin.
Lopulta oli mahdotonta tietää,mitä riskejä näihin paketteihin sisältyi. Sen vuoksi kehitettiin luottovakuutuksia ja AIG-yhtiön Financial Products-osasto oli koko myrskyn silmässä. Koko AIG, maailman suurin vakuutusyhtiö, olisi tuhoutunut ellei liittovaltio olisi tullut apuun. Osaston työntekijät olivat saaneet valtavat bonukset, ja vaativat niitä katastrofin jälkeenkin, nyt siivotakseen jälkensä, mikä herätti pahennusta ja jopa lynkkausmielialaa.
Erikoista näissä luottovakuutuksissa oli se, että tällaisen Credit Default Swap (CDS) -johdannaisen saattoi ostaa, vaikkei ollut vastaavaa luottoa. Tällainen ”alaston CDS” oli eräänlainen vedonlyönti kyseisen yhtiön maksukyvyttömyyden puolesta.
Suuretkin pankit joko tuhoutuivat kriisissä tai sulautuivat toisiin. Sen sijaan kaikkein vaikutusvaltaisimman, Goldman Sachs-pankin, asema vain vahvistui. Tämä johtui osittain siitä, että pankin miehiä on siirtynyt keskuspankin ja valtiovarainministeriön johtaville paikoille ja näin he pystyvät vaikuttamaan maailman finanssipolitiikkaan.
Syynsä oli myös pankin johdon häikäilemättömyydellä. Goldman Sachsin toimitusjohtaja Lloyd Blankfein on lehtihaastattelussa julistanut että hän ”tekee Jumalan työtä”, ja sen vuoksi hän on ansainnut valtavat bonuksensa.
Kreikan kriisin yhteydessä on osoittautunut, että pankit, ja varsinkin Goldman Sachs, ovat käyttäneet samantyyppisiä hämäriä keinoja myös valtioiden kanssa toimessaan. Kun Kreikalla oli vaikeuksia liittyä euroalueeseen vuonna 2001, koska valtionvelka suhteessa BKT:hen oli liian suuri, pankki keksi luovan ratkaisun. Osasta tätä velkaa tehtiin valuuttajohdannainen, joka edelleenkin oli aikoinaan maksettava takaisin, mutta joka ei enää kulkenut tilastoissa velan nimellä. Tästä avusta pankki laskutti 300 miljoonaa dollaria. Kreikka pääsi euroalueelle.
Tästä järjestelystä oli jatkossakin hyötyä. Kreikan laskiessa liikkeelle mm. Goldman Sachsin välityksellä obligaatiolainoja ulkomaailmalle ei esitteissä mainittu ulkomaanvelan todellista suuruutta. Jos se olisi ollut tiedossa, lainan kurssi olisi ilmeisesti ollut alempi, ja täten myös pankin saama välityspalkkio.
Mutta ei tässä tarpeeksi. On käynyt ilmi, että Goldman Sachs ja eräät muut suurpankki ovat perustaneet Lontooseen toimipisteen, jossa voi ostaa ”alastomia” CDS-johdannaisia eli lyödä vetoa Kreikan ja vastaavien heikkojen maiden maksukyvyttömyydestä. Koska ainoastaan Goldman Sachsilla on ollut tietoa salaisesta lainasta, se on ainakin teoriassa voinut tehdä tarkemman analyysin kuin muut siitä, kannattaako satsata Kreikan konkurssin puolesta.
Nämä tiedot ovat nousseet esiin vasta viime viikkoina. Kreikan taloudelliset vaikeudet eivät varsinaisesti ole Goldman Sachsin syytä, mutta ilman pankin myötävaikutusta tilanne ei olisi päässyt yhtä vaikeaksi.
USA:n keskuspankki on nyt ryhtynyt tutkimaan Goldman Sachsin ja Kreikan välisiä sopimuksia. Senaattori Ted Kaufman piti alkuviikolla puheen, jossa hän totesi tilanteen syntyneen viimeisten 30 vuoden aikana tapahtuneen säännöstelyn purkamisen takia. Uskottiin, että pankkiala pystyisi säätelemään itseään oman etunsa vuoksi. Tämä markkinafundamentalismi johti kuitenkin pahimpaan finanssikriisiin vuoden 1929 jälkeen. Tähän mennessä veronmaksajien kustannukset järjestelmän pelastamiseksi ovat nousseet yli 2 500 miljardiin dollariin.
Wall Streetin ”villin lännen” menossa lakia ei ole turhan tarkkaan noudatettu. Kun valkokaulusrikolliset suunnittelevat rikoksia, ne samalla suunnittelevat niiden peittämistä. Jos nyt katsotaan läpi silmien Lehman Brothersin ja Goldman Sachsin operaatioita, kansalaisten usko oikeusvaltioon on uhattuna, Kaufman totesi.
Monet ovat kyseenalaistaneet ”alastomien” CDS-johdannaisten olemassaolon. Jos ostaa tarpeeksi ison vakuutuksen toisen omaisuudesta, seuraava askel helposti on polttaa sitä, todetaan. Onko Kreikka nyt ollut tällaisen toiminnan uhrina? Sitä on vaikea todistaa.
Näitä toimia USA:n finanssikriisin tutkimuskomission puheenjohtaja on kuitenkin ehtinyt verrata ”auton myymiseen jossa on huonot jarrut, jonka jälkeen lunastetaan kuljettajan henkivakuutuksen”. Ehkä sekään ei ole laitonta.
Voi ymmärtää euroalueen valvojien halun käyttää kidutusvälineitään, mutta nekin saattavat olla ruostuneita.
uutiskirje 