Vietnamin vehreillä vuorilla ja syrjäisillä kulmilla voi olla vaikea huomata viime vuosikymmenten taloudellista kasvua. Kymmenen prosenttia vietnamilaisista elää köyhyydessä ja se näkyy aliravitsemuksena ja kasvun hidastumisena. Lasten aliravitsemus hidastaa kehitystä jopa kaupungeissa, joissa myös ylipainoisuus ja lihavuus ovat lisääntyneet.
Suurin köyhyyden ja heikon ruokaturvan riski kohdistuu tavallisesti pienviljelijöihin. Viimeisin koronasulku nosti kuitenkin työttömyysastetta ja saattoi sysätä viisi miljoonaa vietnamilaista köyhyyteen. Moni heistä työskenteli itsensä työllistäneenä epävirallisella sektorilla.
Riisiautomaatit nälkäisille eivät riitä
Kansalaisyhteiskunta on reagoinut koronasulkujen aiheuttamaan hätään. Paikallinen media kertoo esimerkiksi Hoang Tuan Anhista, liikemiehestä, joka loi riisiautomaattiverkoston auttamaan tulojen vähentymisestä kärsineitä. Automaateista jaettiin tuhansia tonneja riisiä.
Hoang Tuan Anhin riisiautomaattien lisäksi otsikoihin on noussut muitakin vastaavia toimia. Laajassa mittakaavassa aliravitsemukseen vaikuttaminen edellyttää kuitenkin suuremman mittaluokan tekoja.
Maailman ruokajärjestö FAOn mukaan ruokaturva tarkoittaa, että ruokaa on riittävästi saatavilla ja ihmisillä varaa sitä myös hankkia. Lisäksi sitä täytyy olla saatavilla myös kriisiaikoina ja sen tulee olla laadukasta, turvallista ja ravitsevaa. Riittävällä ravinnolla viitataan siis määrän ohella laatuun ja ravinnepitoisuuteen. Lisäksi ruokaturva edellyttää asianmukaista sanitaatiota, terveyspalveluita ja huolenpitoa, jotka antavat mahdollisuuden terveeseen ja aktiiviseen elämän.
Aliravitsemus Vietnamissa on vähentynyt viime vuosina ja nälänhädät tarkoin säännösteltyine ruoka-annoksineen kuuluvat menneisyyteen. Nälkä on silti muistissa edelleen.
Ilmastonmuutos vaatii sopeutumista
Jo saavutettua kehitystä häiritsevät sekä ilmastonmuutoksen seuraukset että korona. Yhdessä ne ovat saaneet poliittisen tietoisuuden ruokajärjestelmän dramaattisesta muutostarpeesta heräämään.
Maatalouden ravitsemus- ja terveysalan tutkimusohjelmaa koordinoivan Tuyen Huynhin mukaan sekä maataloudelle että liikenteelle elintärkeä Mekong-joki on yksi keskeisistä uhanalaisista ekosysteemeistä ja sen epävakaus on kasvanut.
– Kun ilmasto muuttuu ennustamattomasti ja sään ääri-ilmiöt lisääntyvät, on yhä vaikeampi sanoa, että ’viljelemme tätä, koska sää on tällainen’, hän selittää ja lisää, että veden suolapitoisuuden nousu vaikuttaa entistä enemmän riisinviljelyyn sillä se köyhdyttää maata.
Ruokajärjestelmiä tutkittaessa on osoittautunut, että ruokaturvastrategioita tulee soveltaa sekä kaupungeissa että maaseudulla, sillä terveellisen ruuan saanti on haaste molemmissa. Kaikkialla Vietnamissa, mutta erityisesti vuoristossa ja talvella, köyhien on vaikea hankkia lihaa ja vihanneksia.
Määrän sijaan laatua
Sen sijaan, että pyrkisivät yksinkertaisesti lisäämään tuotettavan ruuan määrää, hallituksen, viljelijöiden ja tuottajien tulee kuitenkin miettiä, miten taata entistä monipuolisempaa, terveellisempää ja ravinteikkaampaa ruokaa kansalaisille.
Kemialliset lannoitteet ja hyönteismyrkyt voivat heikentää ruokajärjestelmää. Vaarana ovat monokulttuuri, joustamattomuus ja muutoskyvyttömyys. Myös olennainen yhteys ruuan, ihmisten ja heidän kulttuurinsa välillä voi katkea.
– Riisi on Vietnamin tärkein peruselintarvike. Viemme pääasiassa riisiä ja hedelmiä, joita joita syrjäisillä alueilla ei tiettyinä vuodenaikoina ole saatavilla, joten talvella ruoka ei usein riitä, sanoo Truong Mai, Kansallisen ravitsemusinstituutin varapääjohtaja.
– Vesi ja sanitaatio ovat nekin iso ongelma syrjäseuduilla, hän vielä alleviivaa ruokaturvan yhteyttä muihin tekijöihin.
lehti 