Runsas kuukausi sitten zimbabwelaisen Melinda Gavin, 27, vanhemmat sekä veli ja tämän vaimo kuolivat koronavirukseen. Hän ei itse ole saanut tartuntaa, mutta on päättänyt ottaa rokotuksen. Se ei vain ole helppoa.
Gavi on liittynyt väkijoukkoon, joka tungeksii Zimbabwen pääkaupungin Hararen suurimman sairaalan Parirenyatwan ulkopuolella ja odottaa pääsyä rokotettavaksi.
– Tämä on nyt kolmas päivä, kun olen tullut Parirenyatwaan ja yrittänyt saada rokotuksen, Gavi sanoo.
Hän seisoo pitkässä ja hyvin hitaasti eteenpäin kiemurtelevassa jonossa. Alkujaan niin Melinda kuin hänen perheensäkin epäilivät rokotteita, kunnes tauti iski.
– Meillä on rokotteita vain rajoitetusti. Usein pystymme rokottamaan vain 80 ihmistä päivässä ja muut joutuvat palaamaan kotiin rokottamattomina, sairaanhoitaja selittää.
Rokote-epäilyt haihtuivat
Zimbabwe aloitti rokotukset helmikuussa saatuaan 200 000 annosta kiinalaista Sinopharm-rokotetta. Aluksi sosiaalisessa mediassa nousi rokote-epäilyn aalto.
Nyttemmin epäily on haihtunut. Terveydenhoitajat joutuvat pikemminkin pidättelemään massoja, jotka himoitsevat rokotteita.
– Kun yhä useammat ihmiset ottivat rokotteen eivätkä saaneet vakavia sivuoireita, kansalaiset alkoivat luottaa enemmän, ja rokotteiden kysyntä kasvoi, epidemiologi Grant Murewanhema selittää.
Korruptiota rokotuspisteissä
Bulawayon sairaala pystyy IPS:n vierailupäivänä rokottamaan vain 60 ihmistä. Jonotusnumeroa 60 pitää hallussaan 47-vuotias kuorma-auton kuljettaja Jimmy Dzingai. Hän huokaa syvään helpotuksesta kuullessaan sairaanhoitajan ilmoituksen päivän rokotettavien määrästä. Suurempia jonotusnumeroita hallussaan pitävät murahtelevat tyytymättöminä.
Korruptio on tuttu ilmiö myös rokotuspisteissä. Kun Dzingai vielä odottelee vuoroaan, jonon ohi rokotettavaksi porhaltaa neljä keski-ikäistä naista. Kuorma-autonkuljettajaa kehotetaankin palaamaan seuraavana päivänä, samoin kolmea häntä edellä jonossa ollutta.
– Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun tulin tänne ja yritin saada rokotuksen. Tämä on viides kertani, enkä taaskaan saa muuta kuin tekosyitä, Limukani Dlela valittaa.
– Autoni on kuormattu, jotta voin viedä lastin Sambiaan. Olen kertonut pomoilleni, että saan rokotuksen. Nyt minulle sitten sanotaan, etten saakaan rokotusta. Teidän pitäisi ruiskuttaa minuun vettä ja antaa rokotustodistus. En poistu täältä ennen kuin saan rokotteen, Dzingai vetoaa sairaanhoitajaan, joka pysyy lujana.
Maksavaa palvellaan
Lydia Gono paljastaa oman niksinsä, jolla sai rokotteen Hararen Sally Mugaben sairaalassa: täytyi ”käydä kukkarolla”, kuten paikalliset kutsuvat lahjontaa.
– Kulutin lähes viikon yrittäessäni turhaan saada rokotusta, mutta tänään vain kääräisin kymmenen Yhdysvaltain dollarin setelin kämmeneeni ja kätellessäni hoitajaa jätin setelin hänen käteensä. Minut vietiin oitis jonon ohi ja rokotettiin viipymättä, Gono kertoo.
Julkisen terveydenhoidon korruptio on saanut monet keskituloiset siirtymään yksityisten terveysasemien asiakkaiksi. Dalton Sunungoro, 35, lukeutuu heihin. Hänellä on varaa maksaa 40 Yhdysvaltain dollaria (34,5 euroa) yhdestä rokoteannoksesta Mount Pleasantin vauraalla esikaupunkialueella sijaitsevalla ylellisellä yksityisklinikalla.
– On parempi maksaa kuin odottaa tuntikausia julkisen terveydenhoidon tiloissa. Palaan vielä tänne ja maksan 40 dollaria toisestakin annoksesta, Sunungoro vakuuttaa.
uutiskirje 
