Käsikirjoittajien oikeudet nousivat julkiseen keskusteluun syyskuussa, kun tuotantoyhtiö Yellow Film & TV kertoi ryhtyvänsä tuottamaan Spede Pasasen elämästä kertovaa elokuvaa. Uutinen sai uusia sävyjä, kun kirjailija ja käsikirjoittaja Mike Pohjola syytti julkisesti yhtiötä ideansa varastamisesta.
Pohjola oli kehitellyt jo useita vuosia Pasasen elämästä kertovaa elokuvakäsikirjoitusta. Tarjottuaan ideaansa Yellow Filmille häntä kiitettiin hyvästä ideasta ja ilmoitettiin, että elokuva aiheesta tehdään, mutta häntä ei oteta siihen käsikirjoittajaksi.
Yellow Film & TV on julkisuudessa vahvistanut, että Pohjola on tarjonnut käsikirjoitusta heille ja he katsoivat, että käsikirjoitus ei sovi heidän profiiliinsa.
Elokuva-aihe tai -idea ei nauti tekijänoikeussuojaa, eikä suunnitteilla oleva elokuva perustu Pohjolan käsikirjoitukseen, yhtiö viestitti Ilta-Sanomien mukaan.
– Vaikka Yellow ei välttämättä riko tekijänoikeuslakia, he rikkovat alan yleistä moraalia vastaan, kommentoi Pohjola.
Nyt Pohjolan Spede-hanke on etenemässä muuta tietä.
Käsikirjoittajien
arvostuksessa puutteita
Kerrottuaan omasta tapauksestaan Pohjola sai toisilta käsikirjoittajilta lukuisia viestejä, joissa he kertoivat samantyyppisestä kohtelusta usean eri tuotantoyhtiön taholta.
Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat -yhdistyksen toiminnanjohtaja Sonia Meltti sanoo törmänneensä usein tapauksiin, joista ilmenee, että käsikirjoittajien työn arvostuksessa on puutteita.
– Esimerkiksi käsikirjoittajan vaihtamiseen suhtaudutaan välillä liian kevyesti. Käsikirjoittajan teosta saatetaan myös muuttaa niin, että käsikirjoittaja ei itse edes tiedä siitä.
– On ollut tapauksia, joissa kanava on vaatinut tv-sarjaa koskevaan sopimukseen kirjausta, että voi vapaasti vaihtaa käsikirjoittajaa, mikäli sarjasta tehdään toinen tuotantokausi.
Tapauksissa on päästy sovintoon, mutta vaatimuksista herää kuitenkin kysymyksiä.
– Jos käsikirjoittaja on kirjoittanut sarjan, jonka on saanut myytyä kanavalle, ja kanava haluaa ostaa sitä vielä lisää, onko huoli siinä vaiheessa oikeasti se, miten saadaan potkaistua menestyneen sisällön luonut henkilö pois? Voisi luulla, että mietittäisiin pikemminkin, miten saadaan hänet sidottua projektiin, Meltti ihmettelee.
Ideavarkauksiin
vaikea puuttua
Spede-tapauksen kaltaisissa ideavarkausepäilyissä rajanvedot ovat Meltin mukaan usein hankalia. Ideoilla sinänsä ei ole tekijänoikeussuojaa.
– Jos kyseessä on yleisen tason idea, kuten historiallinen tapahtuma tai henkilö, ei ole paljoa tehtävissä. Idean varastaminen on vain todella ikävää toimintaa, mutta juridisesti siihen on vaikea puuttua.
”Jossain kohtaa tulee tekijänoikeussuoja vastaan.”
– Mutta jos idea on pitkälle kehitetty ja konkretisoitu, jossain kohtaa tulee tekijänoikeussuoja vastaan.
Meltti kannustaakin ideavarkauksia epäileviä käsikirjoittajia olemaan yhteydessä liittoon.
– Keskustellaan ja katsotaan, mitä voidaan tehdä.
Suojaavia rakenteita
ei ole
Meltin mukaan käsikirjoittajien asema yleisesti on Suomessa heikko.
– Alalta puuttuvat tekijöitä suojaavat rakenteet. Meillä ei ole kollektiivista sopimusta käsikirjoitustyöstä, jokainen neuvottelee itse sopimusehdoista.
Joskus solmitaan työsopimuksiakin, mutta monesti kyse on esimerkiksi tekijänoikeuksien luovutussopimuksista.
– Ja joka tapauksessa tekijänoikeudet ovat olennainen asia. Sillä perusteella, miten paljon käsikirjoittaja luovuttaa oikeuksia, voi arvioida, onko palkkio kohtuullinen vai ei.
”On yksittäiselle kirjoittajalle täysin kohtuuton tilanne, että hänen pitää neuvotella sopimus itse.”
Tekijänoikeuksien luovuttamisesta ei ole käytännössä minkäänlaista rajoittavaa lainsäädäntöä, toisin kuin työsopimuksista.
– Siinä on lähes täydellinen vapaus, jossa käsikirjoittaja on täysin yksin. Eräs käsikirjoittaja sanoi, että jos haluaa nähdä, millaista olisi elämä ilman mitään työlainsäädäntöä ja työehtosopimuksia, sitä voi tulla katsomaan käsikirjoitusalalle.
– On yksittäiselle kirjoittajalle täysin kohtuuton tilanne, että hänen pitää neuvotella sopimus itse.
Muualla ihmetellään
Suomen mallia
Monissa Euroopan maissa, joissa tehdään Suomea enemmän audiovisuaalista tuotantoa, alalla on kollektiiviset sopimukset, samoin Yhdysvalloissa.
– Liitot ovat sopineet, millä ehdoilla käsikirjoitustyötä vähintään pitää tehdä.
Suomessakin audiovisuaalinen ala on kasvanut ja kansainvälistynyt, ja nykyiset sopimisjärjestelyt ovat Meltin mukaan jääneet jälkeen tästä kehityksestä.
– Kun täällä käy kansainvälisiä puhujia tuottajienkin tilaisuuksissa, he pyörittelevät silmiään kuullessaan, että täällä ei ole liittosopimusta esimerkiksi käsikirjoittajille.
Nykyinen järjestely ei ole Meltin mukaan helppo tuotantoyhtiöillekään.
– Ne ovat monimutkaisia sopimuksia, ja niiden tekeminen vaatii osaamista. Meillä on paljon pieniä tuotantoyhtiöitä, eikä isommissakaan ole välttämättä järkevää laittaa resursseja siihen, että neuvotellaan sopimuksia yksi kerrallaan. Niitä voi olla yhdessä projektissa montakin.
Poikkeuksena on tällä hetkellä Yle, jonka kanssa Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat -yhdistyksellä on Ylen in house -tuotantoja koskeva sopimus muun muassa palkkatasosta. Elokuva-alalle liitolla on palkkiosuosituksia.
– Palkkion lisäksi on muitakin asioita, joista pitäisi päästä sopimaan: voiko ottaa muita käsikirjoittajia, voiko teosta muunnella, miten oikeudet palaavat, jos projekti ei etene, miten kreditoidaan, Meltti luettelee.
Yhteistä sopimista
edistetään
Käsikirjoittaja saa liitosta tarvittaessa apua sopimuksen teossa.
– Käsikirjoittaja on joko yksin tai sitten käytännössä minä olen auttamassa. Meilläkin on lähes 600 jäsentä, joten ei tämä ole kovin kestävä järjestelmä, Meltti toteaa.
Viime aikoina on Meltin mukaan ollut merkkejä siitä, että kollektiivinen sopiminen voisi Suomessakin alkaa alalla edetä.
Yhteisiä toimintamalleja tietyissä kysymyksissä on jo kehitelty.
– Toivottavasti saataisiin neuvottelupöytään yhteinen sopimus käsikirjoitustyöstä ja myös kreditoinneista. Käsikirjoittajien lisäksi myös tuottajat tarvitsisivat sen varsinkin, jos heillä on halua toimia isommin ja kansainvälisemmin, Meltti korostaa.
uutiskirje 