Professori Harri Melin uudistaisi ay-liikettä:
– Nyt on tuhannen taalan paikka SAK:n kehittämisessä, sanoo Tampereen yliopiston sosiologian professori Harri Melin.
Hänen mielestään hierarkkinen ay-liike on keskittänyt liikaa voimaa ja osaamista liittojen ylätasoon. Paikallistaso vaatisi voimakasta kehittämistä.
Melin piirtää paperille kaavion ay-liikkeen rakenteesta ja puhuu sen toimintatavoista. Hän osoittaa sormellaan kaavion alalaitaan ruohonjuuritasolle, työpaikoille.
– Täällä on se ongelma, joka nykyistä ay-liikettä vaivaa. Työelämän käytännöt ovat sillä tavalla muuttumassa, että painopiste edunvalvonnassa on siirtymässä työpaikoille. Kaikki osaaminen, jota ammattiliitoilla on, on kuitenkin ay-liikkeen ylärakenteessa. Nyt pitäisi jalkauttaa organisaatiota, siis lisätä resursseja työpaikkatasolle.
– Paikallistaso on kova haaste ay-toiminnalle, kun päivittäiset ongelmat ei ole enää liittotasolla hoidettavia. Ongelmia ei enää ratkaista ylätasolla vaan työpaikkatasolla, jossa työntekijät ovat heikoilla ja ammattiliitot nollavarustuksilla.
Melin sanoo, että nyt kun ay-liike miettii uudistumistaan, olisi aloitettava edunvalvonnan paikallistason tarpeista.
Ainoa toimiva edunvalvontainstituutio työpaikoilla on ylikuormitettu pääluottamusmies.
Edunvalvontaan pitäisi saada Melinin mukaan paikallistasolle rutkasti enemmän osaavia työntekijöitä.
Omana suurena ay-liikkeen ongelmana Melin näkee sen vallankäyttäjien ikä- ja sukupuolijakautuman:
– Se on vahvojen vanhojen miesten liike. Se on kaksinkertaisesti ukkoutunut, kun se on vanhentuneiden ukkojen liike. Sen pitäisi olla enemmän nuorten ja naisten liike.
SAK:lle löydettävä
uusi rooli
Melin näkee ay-liikkeen itsetutkistelun ja kehittämiskeskustelut myönteisinä asioina.
Ay-liike on ollut Melinin mukaan yksi sosiaalisen korporatismin merkittävimmistä vallankäyttäjistä. Se on osallistunut monin tavoin yhteiskunnan kehittämiseen.
Tupo-aikakausi on nyt julistettu loppuneeksi. Tulopoliittiset kokonaisratkaisut verotusta ja muuta yhteiskuntakehitystä koskevine lainsäädäntökytköksineen olivat SAK:n vallan voimakkaita tukijalkoja. Nyt tukijalat alkavat olla muutoksen tuulissa pelkkää savea.
Vallankäyttöasemansa vuoksi SAK:sta kehittyi Melinin arvion mukaan sovitteleva voima.
– Viime laman jälkeen kehitys on ollut kärsimättömän pääoman vetämää muutosta. Virsi on mennyt niin, että osakkeen arvo ja omistajan etu ovat kehityksen liikevoima. Sitä ei ole kunnolla kyseenalaistettu. Ei edes ay-liike ole sitä kyseenalaistanut vaan ay-liike on omaksunut strategian, että maltillinen ostovoiman kasvattaminen on meidän kannaltamme hyvä ja työllisyyden kannalta hyvä.
– Ay-liikehän on ollut menetystarina. Se on saanut kaiken, mitä se on halunnut. Ja kun kaikki oli saatu, niin sitten ruvettiin puhumaan, että nyt pitää ruveta puolustamaan saavutettuja etuja. Ei nähdä yhtään enempää. Edunvalvonta on muutakin.
Melinin mielestä toimettomille ammattiosastoille pitää kirjoittaa edunvalvontatehtävät.
– Nythän ammattiosasto on ratkaiseva siinä kohtaa kun nimetään liittokokousedustaja. Se on vain liiton rakenteen kannalta tärkeä. Se on liittoa varten. Mutta sillä ei ole mitään sellaista, että se päivittäin ja viikoittain tekisi jotain tärkeää.
Melin näkee SAK:n yhä enemmän lobbarina. Hän sanoo, että SAK voisi kehittyä liittojen asiantuntijaorganisaationa.
– Tähän asti asiantuntijat ovat olleet juristeja, kansantaloustieteilijöitä ja lääkäreitä. Mutta siltä puuttuu yhteiskuntatieteellinen osaaminen kokonaan. Sitä on ylenkatsottu. Tarvittaisiin uudenlaisia tulkintoja. Pitäisi haastaa sitä ymmärrystä, jota työnantaja ja tämä virallinen yhteiskunta työstä ja työelämästä kertoo. Sellaisen lobbauksen näkisin SAK-laisen työväenliikkeen tehtäväksi. SAK voisi olla sellainen iso think-tank.
Globalisaation aave
Euroopan yllä
Globalisaatiosta puhutaan pääoman ja tuotantovälineiden maailmaan sijoittamisen strategiana. Melin puhuu globalisaatiosta myös edunvalvonnan haasteena.
– Postiliikenne esimerkiksi aukeaa 2010. Varmaa on, että tänne tulee ainakin norjalaisia ja ruotsalaisia yrittäjiä. Sitten paletti onkin kokonaan toinen kuin tähän asti, kun ollaan oltu Postin ja Itellan herrankukkarossa.
Melin sanoo, että edunvalvonta muuttuu kokonaan, kun vanhojen yhden työnantajan monopoliliittojen työntekijät joutuvat uuteen tilanteeseen. VR:n työntekijät ovat kohta samojen ongelmien edessä kuin vanhat postilaiset.
Euroopan yllä ei suinkaan liiku kommunismin vaan globalisaation aave.
Melinin näkee Teamien ja muiden suunniteltujen yhteenliittymien yhtenä etuna niiden paremmat resurssit vastata globalisaation haasteisiin.
Melin ennustaa radikaaleja muutoksia yhteiskunnallisessa työnjaossa. Hän sanoo, että lama hämää nyt, mutta pian olosuhteet muuttuvat.
– Työn ja pääoman välinen suhde muuttuu sillä tavalla, että työstä tulee aidosti niukka resurssi, nimenomaan osaavasta työstä. Kysymys rupeaakin kohta asettumaan niin päin, että millä hinnalla työtekijät suostuvat töitä tekemään.
Melinin ajatus lähtee lentoon. Ay-liikkeestä voisi tulla työn hinnanmäärittelyn kompromissitoimisto:
– Ay-liikkeen tehtävä tieteellisesti määriteltynä on ollut se, että sen pitää rajoittaa työntekijöiden keskinäistä kilpailua, ettei työn hintaa dumpata. Nyt tämä voisi toimia jonkinlaisena hinnan määrittelyn koordinaattorina, ettei mennä ylihinnoittelun puolelle.
Melin sanoo olevansa väitteineen vakavissaan, että ammattitaitoiset tekijät loppuvat.
– On ajateltu, että otetaan virolaiset. Viro on vielä pahemmassa tilassa, kun tästä talouslamasta selvitään. Siellähän on aito väestökriisi. Luoteis-Venäjä on aidossa väestökriisissä. Venäläiset jo nyt maksavat suomalaisille ammattimiehille paljon parempaa palkkaa kuin nämä saavat Suomessa.
Melin muistuttaa, mitä on tapahtunut globalisaatiossa:
– Ensin ruotsalaiset rättitehtaat tulivat Suomeen, sitten suomalaiset menivät Viroon. Kaikki koneet on pakattu jo aikaa sitten Virosta Valko-Venäjälle. Valko-Venäjältäkin on jo lähdetty. Rekat menevät jo jossain kaukana Kazakstanissa. Kohta tämä pallo on kierretty.
Kohta koittaa uusi kierros, uusi aika ja uudet säännöt.
uutiskirje 
