– Maankohoaminen aiheuttaa sukkession. Paljastuvalle rantalietteelle ilmestyvät pioneerikasvit. Syntyy rantaniitty ja edelleen lehto. Ja se on täällä erikoista, että lehdot muuttuvat kuusikoiksi.
– Selkämeren kansallispuistosta löytyy aarnikuusikoita, jotka ovat entistä merenpohjaa, kertoo Rauman ympäristötoimenjohtaja Juhani Korpinen.
Sukkessiolla tarkoitetaan tietyllä paikalla tapahtuvaa lajiston vähittäistä muutosta, joka päättyy kliimaksiin. Tällöin eliöyhteisö on vakaa, eikä lajisto juurikaan muutu.
Korpinen myöntää, että suurissa yhdyskunnissa pesivät merimetsot voivat muodostua uhaksi kuusikoille. Linnut tappavat ulosteillaan pesimäluodon kasvuston. Kesämökkiläisten puustolle aiheuttamat tuhot ovat kuitenkin suuremmat kuin uuden tulokkaan.
– Eläimiä voi vähentää puiston säännöstön mukaan, jos ne osoittautuvat haitallisiksi, Korpinen huomauttaa. Sama koskee kalastajille riesaksi yleistynyttä harmaahyljettä.
Myös ilmastonmuutos saa ympäristötoimenjohtajan mietteliääksi. Meriveden pinnannousu voi korvata maankohoamisen vaikutukset ja pysäyttää luonnon muutosprosessin. Selkämeren kohdalla maa nousee 5-6 millimetriä vuodessa.
Kansallispuisto
myös helminauha
Itse suunniteltu puistokin on useasta osa-alueesta koostuva, noin sata kilometriä pitkä helminauha, joka alkaa pohjoisessa Merikarvian Ouran saaristosta jatkuen Porin ja Luvian edustan Säpin kautta Rauman edustan Kylmäpihlajalle.
– Selkämeren kansallispuistoon ei tule yhtä suurta opastuskeskusta, vaan puistoon tulee ”useita ”portteja”, Korpinen kuvaa.
Matkailijoille tarjotaan palvelut ja informaatio useassa pisteessä. Rauman edustan Kylmäpihlajan majakkasaarelle ja Kuuskajaskarin linnakesaarelle liikennöi jo kesäisin vesibussi.
Avomeren läheisyys tekee puistosta karun oloisen jopa rajun, kun keli muuttuu kovaksi. Vain Rauman edustalla on sisäsaaristoa.
Yhteisymmärrys
ajan myötä
Kun kansallispuistoa alettiin puuhata, sitä kohtaan tunnettiin ennakkoluuloja. Korpisen mukaan etupäässä pelättiin kalastukselle ja metsästykselle sekä loma-asumiselle tulevia rajoituksia.
Korpinen painottaa, että kalastus jatkuu entisellään. Rauman kaupungin omistamat puistoon liitettävät alueet rauhoitetaan yksityismaiden rauhoitussäädösten mukaan, mikä mahdollistaa metsästyksen. Osa alueiden rauhoituksesta tapahtuu luonnonsuojelulain nojalla.
Hankkeen tärkeydestä vallitsee poliittinen konsensus. Satakunnan maakuntaliitto esittää, että laki kansallispuistosta saataisiin eduskunnasta jo meneillään olevan Selkämeren teemavuoden aikana, joka alkoi kansainvälisenä ympäristöpäivänä 5. kesäkuuta.
Selkämeren kansallispuiston selvittely on kirjattu hallitusohjelmaan Helsingin itäpuolisen Sipoonkorven puiston rinnalla. Teemavuoden koordinaattori Samu Nummisen mukaan kiireeksi vetää, jos päätös Selkämeren puistosta halutaan saada ulos ensi syksyyn mennessä, kuten Satakuntaliitto toivoo.
Ylitarkastaja Jukka-Pekka Flander ympäristöministeriöstä toivoo, että hallituksen esitys Selkämeren kansallispuiston perustamiseksi valmistuisi mahdollisimman pian ensi vuoden puolella. Laki puistosta astuisi voimaan vuonna 2010 ja se saisi käyttövarat saman vuoden talousarviossa.
Puiston perustaminen vuonna 2010 on Flanderin mukaan mahdollista, koska tarvittavat selvitykset on tehty. Selkämeren kansallispuisto tulee olemaan 36. kansallispuistomme. Sipoonkorvesta selvityksiä ei ole tehty, joten sen mahdollinen perustaminen jää myöhäisempään ajankohtaan.
Ylitarkastaja alleviivaa, että kyseessä on ensimmäinen kansallispuisto, johon liitetään kunnan omistamia maita. Muut puistot on perustettu valtion maille. Rauman kaupunginvaltuusto ehtinee vielä tämän vuoden puolella käsitellä asian.
Kansallispuiston statuksen yhtenä perusteena on pidetty Selkämeren useita Natura-alueita. Alueella on noin 30 EU:n luontodirektiivin mukaista luontotyyppiä. Flanderin mukaan merellistä kansallispuistoa on kaivattu täydentämään nykyisiä. Selkämeri vastaa haasteeseen tarjoamalla pohjoisten ja eteläisten lajien kohtaamispaikan.
Kotkan paluu
iso ilonaihe
Selkämeren linnusto muuttuu jatkuvasti. Suurin ilonaihe on ollut merikotkan paluu yli sadan vuoden tauon jälkeen. Myös valkoposkihanhen ja merihanhen kannat ovat kasvaneet.
Monelle huomaamattomat lajit ovat vähenemässä entisestään. Etelänsuosirri kuuluu alueen uhanalaisimpiin lintuihin.
Silakkakannat ovat runsastuneet. Rehevöitymisen vuoksi myös särkikalojen määrä on lisääntynyt. Kalastoon kuuluu noin 50 lajia, jotka jakautuvat puoliksi meri- ja sisävesikaloihin.
Selkämerellä pohjat ovat selvästi paremmassa kunnossa kuin Suomenlahdella, Saaristomerellä tai Itämeren pääaltaassa, joissa on runsaasti hapettomia alueita. Hyvää tilannetta selittää se, että koko Pohjanlahteen joista ja sateina tuleva valuma on 10-18 prosenttia merialueen tilavuudesta.
Monet kasvilajeista sinnittelevät puistossa aivan levinneisyysalueensa pohjois- tai etelärajalla. Kevätesikkoa esimerkiksi tavataan vielä alueella, mutta ei pohjoisempana.
Natura-verkostoon sisällytetyistä luontotyypeistä löytyy muun muassa laguuneja, riuttoja, harjusaaria ja vedenalaisia hiekkasärkkiä.
Rehevöityminen
uhka edelleen
Rehevöityminen uhkaa Selkämerta kahdesta suunnasta. Puolan rannikolta Suomenlahden kautta merivirtausten ravinteikas vesi suodattuu Saaristomeren läpi Selkämerelle. Valuma-alueen joet, suurimpana Kokemäenjoki, suoltavat edelleen fosforia ja typpeä.
– Kokemäenjoen fosforipäätöt ovat vähentyneet 90 prosenttia, mutta typen eivät käytännössä lainkaan, Korpinen kertoo.
Edelleenkin Kokemäenjoki tuo Selkämereen tonnin fosforia vuorokaudessa. Pääosa ravinteista tulee hajakuormituksena maataloudesta.
Kokonaistilanne Selkämerellä on kuitenkin parantunut. Rauman puunjalostusteollisuuden päästöt olivat vielä 1960-luvulla Suomen suurimpia. Kuormitus väheni merkittävästi 1990-luvulla. Vuonna 1996 käynnistetty uusi sellutehdas lisäsi kuormitusta, mutta ei nostanut sitä aiemmalle tasolle.
uutiskirje 
