Kansaneläkelaitoksen pääjohtaja Jorma Huuhtanen tukee hallituksen esitystä korottaa eläkeiän alarajaa 63 vuodesta 65 vuoteen.
Sen sijaan päätöksen menettelytapaan hän ei ota kantaa.
Eläkkeelle lähdettiin viime vuonna keskimäärin 59,4 vuoden iässä, aavistuksen nuorempana kuin edellisvuonna.
– Ikääntymiskäyriä ja huoltosuhdetta tarkastellen voi sanoa, että hallituksen esityksen suunta on oikea. Huoltosuhteemme heikkenee vuoteen 2030 saakka. Järjestelmä tarvitsee rahoittajia, ja näen, että pitkän aikavälin sopeutumiskeinona näin on pakkokin tehdä, Huuhtanen sanoo.
Hän muistuttaa, että vuonna 1950 miesten elinajanodote oli 60 vuotta, naisten 66 vuotta. Nyt vastaavat luvut ovat 76–77 vuotta ja 84 vuotta.
Myös työuran aloittaminen nykyistä varhemmin saa Huuhtasen tuen.
– Koulutusjärjestelmän kehittämiseksikin on syytä toimia. Kokonaisuudessaan ei kannata valita sellaista tietä, jonka päässä näkyy rotko, Huuhtanen kuvaa näkymiä sosiaaliturvan rahoituksessa.
Yllätyskäänne
Sata–komitean työhön tiivistyvä sosiaaliturvan uudistus sai Kelan ja monet muutkin yllättäneen äkkikäänteen. Työmarkkinajärjestöt sopivat hallituksen siunauksella, että työnantajien Kela–maksu poistetaan. Samalla päätettiin lähivuosien työeläkemaksuista ja eräistä työelämän uudistuksista.
– Työnantajien halusta irtautua muusta sosiaaliturvasta kuin ansiosidonnaisesta on kuultu vuosia, mutta en lähde arvailemaan, miksi tämä tapahtui nyt näin yllättävästi.
Huuhtasen mielestä työnantajienkin kannalta paljon arvokasta häviää. Noin puolet eläkkeellä olevista saa sekä kansaneläkettä että työeläkettä.
– Siksi minusta olisi täysin perusteltua, että työnantajat olisivat mukana kansaneläkkeiden rahoituksessa. Varsinkin, kun rahat aiotaan jatkossa kerätä erilaisina ympäristö– ja kuluttajaveroina työnantajilta. Ainakin tällainen lupaus on annettu.
– Sopii kysyä, keihin maksut viime kädessä kohdistuvat.
Sidos maksaa
Sata–komitean työn yhdeksi tavoitteeksi asetettiin köyhyyden poistaminen. Uudistus ei kuitenkaan saisi kasvattaa menoja. Vastakkain ovat perusturva ja ansiosidonnainen turva. Satsaukset toiseen olisivat pois toiselta.
Nykyisellään perusturvan parannukset tuovat kohennusta myös ansiosidonnaiseen turvaan. Tätä sidosta työmarkkinajärjestöt eivät halua katkaista.
– Järjestöjen kanta on kaksijakoinen. Ne haluavat pitää perusturvaan liittyvät korotukset mukana ansiosidonnaisessa turvassa, mutta ne eivät halua olla mukana kansaneläkkeiden rahoituksessa. Ei tämä minusta kovin linjakasta ole.
Huuhtanen toteaa, että uudistukset käyvät kalliiksi, kun perusturvaan tehtävät korotukset vaaditaan myös ansiosidonnaiseen turvaan.
– Pahimmillaan, tosin toivon, ettei niin käy, rahat eivät tämän vuoksi riitä turvaamaan perusturvan parantamista. Jos puhutaan 30 miljardin lainanotosta valtiolle, voisikohan siitä jotakin herua esimerkiksi työmarkkinatuen korotukseen?
– Päätös on poliittinen. Tältä paikalta on kiinnostavaa nähdä, riittääkö uudistuksiin poliittista tahtoa, ja ketkä ovat köyhien asialla ja ketkä eivät.
Huuhtanen huomauttaa, että uudistuksessa kaavailtu takuueläke tarkoittaa perusturvan tason nostoa ilman että sillä on vaikutusta ansiosidonnaisiin eläkkeisiin.
– Pää on tässä avattu, ja nyt katsotaan, mitä siitä seuraa.
Lisärahatta köyhyys ei häviä
Päänavauksella voi olla mielenkiintoisia seurauksia. Huuhtanen päättelee siitä, että hallituksen on nyt löydettävä jostakin lisää rahaa köyhyyden poistamiseksi.
Niin sanottu sosiaalitupo lisää menoja arvioita 75 miljoonaa euroa, ja takuueläkkeen aikaansaaminen merkitsee Kelan arvioiden mukaan 110 miljoonan euron menolisäystä.
– Jos köyhyyttä halutaan poistaa ja kaikkein köyhimpien toimeentuloa parantaa, rahaa siinä tarvitaan. Ilman lisärahaa ei päästä eteenpäin, jos muissa menoissa ei pystytä säästämään.
Kuva: Pekka SipolaKuva: Pekka Sipola
lehti 