”nakkasivat köyhälle vitosen
ja pitivät itse kympin
ahneita olivat
rahalla persoiksi ruvenneet
järjen hattarat huvenneet”
– Paperilla ilot ja surut näyttävät paljon pienemmiltä kuin ne päässä pyöriessä tuntuvat. Kun ne ovat paperilla ja konkreettisesti näkösällä, niin asioita ei tarvitse murehtia jatkuvalla syötöllä.
Kyllönen kertoo kantaneensa maailmantuskaa 12-vuotiaasta asti. Sen hän sai siinä vaiheessa, kun alkoi lukea sanomalehtiä. Sitä kautta työläiskodin ympyröihin välittyivät ympäristön tuhoutuminen, sodat ja 1990-luvun laman alkaminen. Asioita alkoi miettiä toisella tavalla, että kaikilla ei menekään hyvin.
Merja Kyllösen koti ei ollut puoluepoliittisesti aktiivinen, mutta esimerkiksi isosedät ovat olleet kovia ottamaan kantaa ja kirjoittamaan lehtiin. Omassa perheessä oltiin kiinnostuneita vähän kaikesta ja se välittyi lapsiinkin: pitää välittää muustakin kuin itsestään.
Elämänsä parhaat poliittiset keskustelut Merja Kyllönen kertoo kuulleensa kotonaan, kun lauantaisaunan jälkeen eri sukupolvet puhuivat pirtin puolella politiikkaa.
– Minä makasin pöydän ja alla kuuntelin. Niin syvällistä ja laaja-alaista, filosofista poliittista pohdintaa en ole sen jälkeen tavannut. Se oli räväkkää, mutta samalla humaania keskustelua.
lehti 