Suomen eduskunta päätti lähettää lisäjoukkoja turvaamaan elokuussa pidettäviä Afganistanin presidentinvaaleja. Monissa puheenvuoroissa on julistettu Afganistanin demokratian turvaamisen tärkeyttä ja presidentinvaalien merkitystä demokraattisen kehityksen jatkuvuudelle.
Länsimaisessa keskustelussa on kuitenkin lähes tyystin vaiettu eräistä Afganistanin poliittisen järjestelmän ongelmista.
Ensinnäkään Afganistanin tulevien presidentinvaalien rehellisyydestä ei ole minkäänlaisia takeita. Kesän vaaleihin liittyvässä äänestäjien rekisteröinnissä tarkkailijat ovat jo havainneet monia väärinkäytöksiä, joista vakavin on ylimääräisten äänestyskorttien jakelu. Tätä havaittiin jopa 40 prosentissa tarkkailluista rekisteröintipisteistä.
Koska moninkertainen äänestäminen ylimääräisillä tai ostetuilla äänestyskorteilla oli merkittävä ongelma jo edellisissä vaaleissa, ei kyseessä ole ”tekninen ongelma”, vaan laajamittainen vaalivilpin valmistelu.
Rekisteröintiprosessia on varsinkin länsimaissa ylistetty onnistuneeksi viitaten lähes 4,5 miljoonaan rekisteröityyn uuteen äänestäjään. Tulos on kuitenkin tulevien vaalien kannalta lähinnä huolestuttava. Ennakkotietojen mukaan vaaleissa olisi nyt kaikkiaan 15,2 miljoonaa rekisteröityä äänestäjää. Kuitenkin jo edellisten vaalien aikaan, jolloin äänestäjiä oli vain 10,5 miljoonaa, rekisteröityjen äänestäjien määrä ylitti ennakkoarviot äänioikeutettujen määrästä.
Demokratian
voitto?
Virallisten tietojen mukaan uusien äänestäjien rekisteröinti on ollut vilkkainta maan etelä-ja itäosissa, juuri niillä alueilla, joissa kapinallisten toiminta on aktiivisinta. Kyseessä ovat myös alueet, joissa epäilyt ylirekisteröinnistä olivat vahvoja jo vuoden 2004 presidentinvaalien aikaan.
Tällöin presidenttiehdokas Hamid Karzai kommentoi asiaa toteamalla: ”Itse asiassa minua ei huoleta, jos afganistanilaisilla on kaksi äänestyskorttia. Jos he haluavat äänestää kahdesti, siitä vain. Tämä on demokratian harjoitus ja harjoitelkoot kahdesti.”
Karzain huoletonta asennetta selittävät vaalien tulokset. Monissa itäisissä ja eteläisissä maakunnissa Karzai sai 2004 virallisten tulosten mukaan yli 90 prosenttia äänistä. Esim. Khostissa Karzai keräsi 216 000 annetusta äänestä 96,3 prosenttia, vaikka maakunnassa oli alun perin arvioitu olevan korkeintaan 150 000 äänioikeutettua.
Vaalien jälkeen useat kilpailevat ehdokkaat esittivät syytöksiä vaalivilpistä, mutta Yhdysvaltain suurlähettilään puhuttelun jälkeen Karzain vastaehdokkaat taipuivat hyväksymään vaalituloksen. Asiassa oli osansa myös sillä, että Karzain tärkeimpiä kilpakumppaneita olivat sotaherrataustaiset poliitikot, joiden kampanjoissa oli yhtä lailla käytetty vaalivilppiä. Vaalien häviäjiksi jäivätkin riippumattomat demokraattiset ehdokkaat, joiden äänimäärä jäi vaatimattomaksi.
Mielenkiintoista kyllä, vaaleja valvoneet ulkomaiset tarkkailijat pidättäytyivät jo etukäteen antamasta julkisia lausuntoja. Tämä ei kuitenkaan estänyt länsimaisia hallituksia julistamasta vaaleja demokratian voitoksi.
Vaalivilpin
monet muodot
Vuoden 2005 parlamenttivaalit eivät demokratian kannalta olleet juuri paremmat. Erään menestyneen ehdokkaan toteamuksen mukaan ”äänestyskortit osallistuivat enemmän kuin äänestäjät”.
Ilmeisen kyseenalaisia tulokset olivat jälleen mm. itäisissä Paktikan ja Paktian maakunnissa. Näillä konservatiivisilla alueilla naisäänestäjien osuus virallisissa tuloksissa kipusi hämmästyttävästi yli 60 prosentin.
Eräs kansanedustaja kuvasi tapoja, joilla nämä huimat osallistumisluvut saatiin aikaiseksi:
”Hallituksen mukaan 40–50 prosenttia naisista osallistui (vaaleihin). Edustajamme eivät nähneet lainkaan naisäänestäjiä, mutta Riwanin kylässä oli neljä laatikollista naisten ääniä… Eräs mies toi 5–10 naisten äänestyskorttia ja äänesti niillä kaikilla. Kukaan ei estänyt häntä, koska ihmiset arvelivat että hänellä oli oikeus siihen.”
Parlamenttivaaleissa myös muunlaiset vaalivilpin muodot kukoistivat. Ehdokkaiden pyssymiehet pelottelivat ja estivät äänestäjiä käyttämästä äänioikeuttaan. Äänestyskorttien ostaminen, äänestäjien lahjominen ja moninkertainen äänestäminen kukoistivat. Toisissa paikoissa vaaliuurnia täytettiin tekaistuilla äänestyslipuilla.
Virkailijat käyttivät asemaansa hyväksi mm. sijoittamalla äänestyspaikkoja ehdokkaiden koteihin. Toisaalla taas poliittisten vastustajien kannatusalueet jätettiin ilman äänestyspaikkoja turvallisuutta tekosyynä käyttäen. Joidenkin vaalivirkailijoiden raportoitiin kauppaavan ”palveluksiaan” ehdokkaille.
Tuloksen
”täydentäminen”
Pahin vaalivilppi tapahtui todennäköisesti uurnien sulkeuduttua laskentavaiheessa. Useita päiviä kestäneen laskennan aikana ehdokkaisiin tavalla tai toisella sidoksissa olevat vaalivirkailijat huolehtivat tuloksen ”korjailemisesta” ja ”täydentämisestä”.
Vaalilautakunnille jätettiin kaikkiaan 5 397 virallista valitusta. Kaikkiaan 672 äänestyspaikan (2,5 % kaikista) tulokset hylättiin kokonaan. Hylkäämisistä huolimatta vaalien suurimpia voittajia olivat paikalliset sotapäälliköt ja näiden tukemat ehdokkaat. Monilla valituista kansanedustajista on myös läheisiä yhteyksiä maassa kukoistavaan huumetalouteen.
Kaikesta huolimatta länsimaat kiirehtivät parlamenttivaalien jälkeen onnittelemaan Afganistania uudesta demokraattisesta edistysaskeleesta.
Karzain kannatus
romahtanut
Vuoden 2009 presidentinvaaleista on tulossa kaikesta päätellen tiukka taistelu Karzain ja haastajien välillä. Vaikka vastaehdokkaiden joukosta ei vielä ole noussut ilmeistä seuraajaa, on Karzain asema tukala.
Presidentin kannatus on romahtanut niin afganistanilaisten keskuudessa kuin länsimaiden kabineteissakin. Karzailla ei kuitenkaan näytä olevan mitään aikeita luopua asemastaan, joten odotettavissa on, että presidentin vaalikoneisto on valmistautunut entistä laajempaan vaalituloksen manipulointiin.
Samalla presidentin alaisuudessa toimiva turvallisuuspalvelu on kohdistanut Afganistanin kriittisiin tiedotusvälineisiin yhä enemmän painostusta ja monet ovat taipuneet itsesensuuriin. Yhtenä uhkana on käytetty syytteitä jumalanpilkasta, josta fundamentalistien paljolti hallitsema oikeuslaitos on langettanut ankaria tuomioita.
Tämän hetken tunnetuin esimerkki on journalistiopiskelija Sayed Parwez Kambesh, jolle maan korkein oikeus vahvisti 20 vuoden vankeustuomion, koska tämän syytettiin arvostelleen islamin käsityksiä moniavioisuudesta. Kambesh itse on kiistänyt syytteen oikeudessa, mutta todisteena on käytetty turvallisuuspalvelun kuulusteluissa puristettua tunnustusta. Kambeshiin kohdistetun syytteen taustalla on mitä ilmeisimmin viranomaisten pyrkimys vaientaa tämän veli, joka on tunnettu kriittisenä journalistina.
Monien arvioiden mukaan Afganistania voi nykyisellään luonnehtia lähinnä autoritaariseksi valtioksi, jossa ihmisoikeustilanne on pikemmin heikkenemässä kuin paranemassa. Viranomaisten mielivalta, kidutus ja mielenosoitusten väkivaltainen tukahduttaminen ovat arkipäivää.
Vaarana onkin että Afganistaniin lähetetyt suomalaisjoukot joutuvat demokraattisten vaalien sijaan suojelemaan prosessia, jossa afganistanilaisten viimeisetkin toiveet demokratiasta murskataan.
uutiskirje 