– Hieno, mutta valitettavan harvinainen esimerkki, joutui Elämäntapaliiton järjestöpäällikkö toteamaan eduskunnan kansalaisinfossa eilen sosiaalisten oikeuksien aprillipäivän tilaisuudessa, jossa pohdittiin miten Suomi tänään on huolehtinut kansalaistensa sosiaalisista oikeuksista.
Huonosti on huolehtinut, ja huonompaan suuntaan vain on menty.
Tutkijaprofessori Sakari Hännisen mukaan sosiaaliset oikeudet ovat poikkeuksellisen näyttävästi esillä tärkeimmässä lainsäädännössä, perustuslaissa ja valtiosäännössä.
Ja kuitenkin mennään huonompaa suuntaa. Työttömien Valtakunnallisen Yhteisjärjestön puheenjohtaja Lea Karjalainen otti esimerkin kuntouttavasta työtoiminnasta, Mannerheimin lastensuojeluliiton johtava asiantuntija Esa Iivonen kunnallisen kotipalvelun romahtamisesta.
Kunnat eivät ole ottaneet 1990-luvun laman uhreille tarkoitettua kuntoutusmahdollisuutta käyttöön, vaikka siihen osoitettua valtionapua korotettiin – vieläpä niin, ettei toiminnasta tullut tullut kunnille lisärasitusta.
– Lainsäädäntö on hyvä, mutta ratkaisevaa onkin se miten sitä tulkitaan, katsoo VTY:n Karjalainen. Tätä päivää kuvaa pitkäaikaistyöttömien entisestään paheneva tilanne. Taantuma synnyttää uutta työttömyyttä ja samaan aikaan valtio alentaa työllisyysmäärärahoja, tänä vuonna 45 miljoonalla eurolla.
MLL:n Iivosen mukaan Kunnallista kotipalvelua sai 10 vuotta sitten 50 000 perhettä. Tänään sen piirissä on 10 000 perhettä.
– Kaikissa kunnissa ei tätä sosiaalisiin oikeuksiin kuuluvaa palvelua ole saatavilla lankaan. Se siis sosiaalisista oikeuksista.
Tuttu
ristiriita
Iivonen pitää myös lastensuojelutapausta määrän kasvua merkkinä huolestuttavasta kehityksestä, johon piittaamattomuus sosiaalista oikeuksista on johtanut.
Sakari Hänninen tuokin esille politiikan saralla niin tutun ilmiön – ristiriidan julkilausuttujen tavoitteiden, tässä tapauksessa sosiaalisten oikeuksien, ja todellisuuden välillä.
Tilanne on eri Ruotsissa.
Ruotsissa sosiaalisia oikeuksia ei Hännisen mukaan ole kirjattu samalla tavalla tärkeimpään lainsäädäntöön, mutta niiden soveltaminen ja täytäntöönpano on siellä aivan eri luokkaa kuin Suomessa.
Valtiosäännössä ja perustuslaissa säädetyistä perusoikeuksista vain oikeus välttämättömään toimeentuloon on subjektiivinen oikeus.
– Mutta laissa ei senkään kohdalla täsmennetä toimeentulotuen tasosta mitään.
Niinpä tuki on jäänyt jälkeen muusta ansiotason kehityksestä.
On tapahtunut
murtuma
Lea Karjalaisen mukaan vuonna 1994 säädettyyn toimeentulotukeen on tullut korotuksia vain murusin. Tuki on tällä hetkellä 26 euroa päivältä ja siitä joutuu maksamaan veroa vähintään 20 prosenttia.
– Universaaliperiaatteelle rakentunut hyvinvointiyhteiskunta, joka on taannut mahdollisuudet kaikille syntyperästä riippumatta, on murtunut, katsoo Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Marita Ruohonen.
Hänen mukaansa emme elä enää yhteiskunnassa, jossa oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja solidaarisuus ovat yleisesti hyväksyttyjä perusarvoja.
Tuloerot ovat olleet jatkuvassa kasvussa eivätkä huono-osaisten sosiaaliset oikeudet toteudu, kun turvaverkko repeilee. Köyhyyttä, mielenterveys- ja päihdeongelmia, perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa ja muita sosiaalisia ongelmia kokevat joutuvat yhä huonompaan tilanteeseen, katsoo Ruohonen.
Missä todellinen
lainsäätäjä?
Sakari Hännisen mielestä erot Suomen ja Ruotsin välillä selittyvät eroilla oikeusperinteessä.
Ruotsissa luotetaan yhteiskuntatieteen tuloksiin ja maan parlamentti pidetään ajan tasalla. Suomessa näin ei tapahdu.
– Pitääkin kysyä missä lainsäädäntöä tässä maassa todellisuudessa tehdään, heittää Hänninen.
Eduskunnan työelämä- ja nuorisoryhmän puheenjohtaja Sirpa Paatero totesi Hännisen pohdintaan hyvin sopien puutteen, joka hänestä vaivaa tutkimusta sosiaalisten oikeuksista ja köyhyydestä.
Määritelmistä ja euroista kyllä tutkimusta riittää, mutta se mitä Paatero kaipaa on kokemuksellinen tutkimus, tutkimustieto köyhyyden kokemisesta.
Aiheellinen
aprillipäivä
Hänninen myöntää puutteen. Sosiaalisten oikeuksien aprillipäivän viettoon on siis aihetta.
– Se vähän mitä me sosiaalisten oikeuksien toteutumisesta tiedämme on, että aika huonosti ne toteutuvat.
– Ne oikeudet ovat jääneet jalkoihin yhteiskunnassa, jonka kehitystä ohjaavat kilpailukyky ja tuottavuus.
Hänninen viittaa valtiovarainministeriön suunnalta lauottuihin näkemyksiin sosiaalisista oikeuksista. Siellä niitä pidetään ajasta jälkeen jääneinä tekijöinä, jotka vain jarruttavat yhteiskunnan dynaamista kehittämistä.
Tänään maa on lamassa. Tänään nähdään mihin kehitys, piittaamattomuus sosiaalisista oikeuksista on johtanut.
Nähtäväksi jää avautuvatko silmät.
Onko tässä sittenkin mahdollisuus sosiaalisten oikeuksien nousulle?
lehti 