Gataevit pidätettyinä Liettuassa lokakuusta asti
Eräs lapsista on Denis Volkovski, 19, hintelä nuori mies, joka mustassa t-paidassaan näyttää siltä kuin turvallisuuspoliisin kuulustelut olisivat vieläkin hänen tuoreessa muistissaan.
– Minut herätettiin eräänä aamuna helmikuun lopussa ja vietiin turvallisuuspoliisin kuulusteltavaksi. He kuulustelivat minua kuusi tuntia tavoitteenaan saada tietynlainen todistus. En voinut kuitenkaan antaa sellaista, koska minua kohdeltiin kuten kuka tahansa vanhempi kohtelee lapsiaan. Minua uhattiin karkotuksella Tšetšeniaan, Denis kertoi Helsingissä järjestetyssä tiedotustilaisuudessa.
Kuulustelut koettelivat poikaa niin, että hän joutui sairaalaan hoitoon psykologisen trauman vuoksi.
Orpokodissa asui pidätyshetkellä yhdeksän 5-10 -vuotiasta tšetšeenilasta. Nyt orpokoti on ollut suljettuna kolme kuukautta ja viisi lasta on asunut Kaunasissa viranomaisten heille osoittamassa asunnossa.
Denis asui Gatajevien luona kymmenisen vuotta ja kutsui heitä kasvatusvanhemmikseen.
– Eräänä päivänä Hadizhat kysyi meiltä orpokodin lapsilta, haluaisimmeko muuttaa Liettuaan, jossa saisimme koulutuksen ja terveydenhuollon. Minun vastaukseni oli kyllä. Ehdin päättää peruskouluni Groznyissä. Osa jatkoi kouluaan Kaunasissa.
Hadizhat Gataeva ja Malik Gataev muistetaan Åsne Seierstadin Groznyin enkeli -kirjasta ja Pirjo Honkasalon Melancholian kolme huonetta -elokuvista pariskuntana, jonka elämäntehtävä on pelastaa lapsia kadulta.
Tehtävä on huomattavasti vaikeutunut viimeaikaisten tapahtumien vuoksi.
Rankka
menneisyys
Deniksen tarina on varsin rankka, kuten niin monen orpolapsen. Hän menetti äitinsä traagisella tavalla yhdeksänvuotiaana. Denis muistaa tapahtuman vielä, ja siitä puhuminen saa hänet herkistymään silminnähtävästi.
– Olimme kävelemässä äitini kanssa hedelmätorilla, kun yhtäkkiä huomasin piteleväni hänen päätään sylissäni. Hän kuoli käsivarsilleni, kertoo Denis, jonka äiti menehtyi kymmenisen vuotta sitten.
Deniksen äiti oli tataari, isästään hän ei edes tiedä, eikä isä tunnu kiinnostavankaan häntä kovasti. Miksi kiinnostaisikaan, jos isääkään ei ole aikanaan kiinnostanut oma poika?
Denis muutti äitinsä kuoleman jälkeen isosiskonsa kanssa Ingushetiaan pakolaisleiriin, josta hän jatkoi edelleen Groznyiin Gataevan orpokotiin. Naimisissa ollut sisar ei olisi halunnut veljen menevän orpokotiin, mutta muutakaan mahdollisuutta ei ollut. Deniksen suhteet sisareen, joka on hyötynyt veljen avuttomasta asemasta, eivät selvästikään ole lämpimät.
– Viimeinen pisara oli se, kun sisareni myi asunnon, jonka perin äidiltäni, tarkoituksenaan laittaa kuntoon oma elämänsä.
Denis ei ole enää missään yhteydessä sisareensa, joka tekonsa jälkeen menetti hänen luottamuksensa. Orpolasten luottamuksen saavuttaa vain olemalla heidän luottamuksensa arvoinen.
Turvallisuuspalvelu
kintereillä
Mutta mitä oikein tapahtui? Malikin ja Hadizhatin Kaunasiin siirtynyt orpokoti oli taloudellisissa vaikeuksissa. Saksasta ja Norjasta saamansa tuen avulla he pystyivät maksamaan pois lainansa ja turvaamaan lapsille koulutuksen ja terveydenhuollon.
Tällä hetkellä rahaa ei kuitenkaan tule mistään ja orpokoti, josta puolet kuuluu Malikille, toinen puoli saksalaisen hyväntekeväisyysjärjestön työntekijälle Sandra Schumanille, on menossa myyntiin.
– Eräs tytöistä oli käyttäytynyt useiden kuukausien ajan oudosti. Hän oli ilmeisesti saanut käytösohjeita, joiden avulla hänen piti huonontaa kasvatusvanhempiemme asemaa. Kun tyttö yritti provosoida vanhempiamme, hänen vaatteistaan löytyi nauhuri. Kerran hän saapui myöhään kotiin ja Hadizhat kysyi syytä tähän. Tyttö sanoi, että hän haluaa elää yksin. Mutta tšetšeeniperinteen mukaan nuoret naimisissa olevat tytöt eivät elä yksin. Hadizhat pyysi tyttöä lopettamaan tuollaisen käytöksen.
Vanhempien poistuttua orpokodista tyttö oli karannut ja tehnyt turvallisuuspoliisille raportin häneen kohdistuneesta väkivallasta. Malik ja Hadizhat vangittiin parin päivän päästä ilmiannosta lokakuun puolivälissä Kaunasissa Liettuassa. Pidätyksen syyksi ilmoitettiin vapaudenriisto ja orpokodille suunnattujen avustusten väärinkäyttö. Myöhemmin syytteet ovat muuttuneet lasten oikeuksien loukkaamiseksi.
– Myös Groznyin orpokodin tukeminen loppui ja loput lapset vietiin orpokodista. Kolme-neljä heistä on nyt naimisissa, kaksi parikymppisiä ja loput alle 14-vuotiaita. Groznyi näyttää mukavalta nyt, mutta kaupungin sydän on likainen. Tšetšeenit sotivat nyt toisiaan vastaan.
Tiukat
kuulustelut
– Lapset vietiin yksi kerrallaan kuulusteltaviksi. Meiltä kysyttiin, paljonko sponsorit lähettivät kuukaudessa rahaa. Vastasimme, että 2 000 euroa, koska tiesimme summan. Se ei kuitenkaan riittänyt kaikkiin kuluihin. Minulta kysyttiin, rangaistiinko minua. Vastasin, että rangaistiin, mutta ansiosta ja vain keveästi läpäyttämällä, Denis muistelee.
Kuulusteltavia haastateltiin venäjäksi ilman asianajajaa, eivätkä he siis tienneet oikeuksistaan. Heidän lausuntonsa käännettiin liettuaksi, mutta kääntäjä luki heille vain heidän omat pätkänsä, ei poliisien osuuksia. Näin todistuksista tuli negatiivisia. Oikeudenkäynnin alussa tuomarin alkaessa lukea syytettä lapset olivat shokissa, koska he eivät tunnistaneet omia lausuntojaan.
– Olin juuri kaksi viikkoa poissa Tšetšeniassa kertomassa tapahtumien kulusta. Paluuni jälkeisenä päivänä turvallisuuspoliisi haki minut ja kysyi, keitä olin tavannut ja miksi olin matkustanut. Kerroin, että olin hakemassa Venäjän passiani. Minua pyydettiin allekirjoittamaan paperi, jossa oli uusia syytöksiä kasvatusvanhempiani kohtaan. Kieltäydyin ja totesin, että kaikkien kuuden lapsen todistukset olivat vääriä.
Turvallisuuspoliisi uhkasi raportoida Denisin venäläisille ellei hän lähtisi heti pois Liettuasta ja pysyisi poissa siihen asti kunnes oikeudenkäynti on ohi. Denis vastasi, ettei hänellä ole varaa lippuihin, mutta poliisit jatkoivat inttämistään. Kuulustelu kesti kymmenen tuntia. Kun Denis palasi asunnolleen, se oli piiritetty ja poliisit seurasivat häntä.
Oikeusjärjestelmä
ei EU-tasolla
Liettualainen toimittaja Gintaras Visockas on seurannut Malikin ja Hadizhatin tapausta alusta lähtien. Tämän seurauksena hän on menettänyt muutaman Internet-sivunsa mainostajista. Hän kiinnostui tšetšeeneistä työskennellessään Groznyissä sotakirjeenvaihtajana. Tummilla aurinkolaseilla silmänsä peittänyt Visockas, joka on pukeutunut sovinnollisen harmaaseen pikkutakkiin, näyttää pikemminkin salapoliisilta kuin lehtityön ammattilaiselta.
Visockas ei suhtaudu luottavaisesti Liettuan turvallisuuspoliisiin.
– He eivät edistä Liettuan valtion vaan jonkin kolmannen tahon etua. Vaikka Liettua on Nato- ja EU-jäsenmaa, oikeuslaitoksemme ei täytä Euroopan standardeja. Huolestuttavaa on myös se, että kolmasosa Liettuan turvallisuuspalvelun virkamiehistä on erotettu viime vuosina. Nämä ovat olleet juuri niitä henkilöitä, jotka ovat yrittäneet nostaa Liettuan oikeusjärjestelmän Euroopan tasolle.
Visockasin mielestä oikeuslaitoksen vääristyneisyydestä todistaa se, että kyse ei ole yksittäistapauksesta. Hän kertoo törmänneensä ainakin 5-6:een vastaavanlaiseen tapaukseen, jossa syytetty ei ole saanut oikeutta.
– Turvallisuuspoliisi vaati armeijan kenraali Mykolas Dúdonisia antamaan väärän todistuksen toisen upseerin murhasta. Erästä entistä venäläistä toisinajattelijaa, nykyistä parlamenttiedustajaa, syytettiin laittomasta aseiden hallussapidosta, vaikka hän oli vain myynyt vanhan aseensa jollekin tutulleen, joka paljastui turvallisuuspoliisin jäseneksi. Toista entistä upseeria vaadittiin todistamaan entistä esimiestään vastaan. Hän kuoli epämääräisissä olosuhteissa Valko-Venäjällä, jossa oli tutkimassa turvallisuuspoliisin yhteyksiä poliitikkoihin.
Virallisten selitysten mukaan oli hypännyt kahdennestatoista kerroksesta humalassa. Kuitenkin oli yleisesti tiedossa, että kyseinen upseeri oli absolutisti.
Suljettujen
ovien takana
Kummallisinta on, että Malikin ja Hadizhatin tapausta on käsitelty suljettujen ovien takana Liettuassa, joka on EU-jäsenvaltio ja allekirjoittanut Euroopan ihmisoikeussopimuksen.
Visockasin mielestä syy tapauksen käsittelyyn suljettujen ovien takana on se, että Venäjä haluaa valvoa myös ulkomailla asuvia tšetšeenejä yhä tarkemmin.
– Liettualainen media ei ole kiinnostunut aiheen kriittisestä käsittelystä. On paljon helpompi ansaita nopeasti rahaa kirjoittamalla aiheesta toisenlaisessa valossa. Siksi päätimme kertoa tapauksesta suomalaiselle medialle.
Tapausta käsiteltiin viimeksi oikeudessa 25.3. Hadizhat pyörtyi istunnon aikana ja hänet vietiin sairaalaan. Turvallisuuspoliisi vaati kuitenkin hänen siirtämistään vankilaan. Gatajevien tapauksen käsittely jatkuu, mutta seuraavan istunnon aikataulusta ei ole vielä tarkempaa tietoa.
uutiskirje 