Ranskan politiikan kielenkäyttö kovenemassa
Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy on joutunut altavastaamaan haastajansa Ségolène Royalin nyrkiniskuihin. Royal on pyytänyt jo kahdesti anteeksi presidentin puolesta.
Keinot mielipiteiden vaihtoon ovat muuttuneet radikaalisti viimeisten kahden vuoden aikana, jolloin Sarkozy on toiminut tasavallan presidenttinä.
Ranskassa on viime päivinä kohuttu Royalin anteeksipyynnöistä sinne sun tänne ”Ranskan nimissä”. Anteeksipyyntöjen aiheena ovat olleet presidentti Sarkozyn huolimattomat sammakot Afrikasta tai Espanjan pääministeristä.
Kaikki alkoi siitä, kun Sarkozy heti presidentiksi tultuaan matkusti Afrikkaan. Senegalin pääkaupungissa Dakarissa hän käsitteli Afrikan näkymättömyyttä maailman asioiden johdossa. Hän puhui ”Afrikan draamasta”, sen osuutta historiassa kun ei näy.
Lisäksi ”afrikkalainen maanviljelijä toistaa jatkuvasti samat liikkeet ja samat sanat” eli on siis laiska. Tämä tulkittiin monilla tahoilla moitteeksi afrikkalaisten saamattomuudesta. Puhe oli avustajan kirjoittama ja tarkoituksena oli jälkikäteen tulleiden selitysten mukaan päinvastoin rohkaista afrikkalaisia aktivoitumaan.
Senegalissa syntynyt ja siellä erittäin suosittu Ségolène Royal pyysi afrikkalaisilta Dakarissa äskettäin pitämässään julkisessa puheessa anteeksi Sarkozyn puhetta ”Ranskan kansalaisena ja tasavallan valittuna edustajana”. Royal on valittu johtamaan Poitou-Charentes -aluetta.
Senegal on Ranskan entinen alusmaa, joka itsenäistyi lähes 50 vuotta sitten. Ranska potee yhä huonoa omaatuntoa menneistä ajoista, mutta silti jatkaa suuryhtiöiden kautta luonnonrikkauksien riistämistä.
Anteeksipyyntö Ranskan puolesta aiheutti valtavan kohun, josta Royal selvisi voittajana. Jopa hänen oman sosialistipuolueensa edustajat vaimeasti hyväksyivät asian. Olisihan puolueen pitänyt vastata Sarkozyn puheeseen huomattavasti aikaisemmin.
Onko Espanjan
Zapatero älykäs?
Kun edellinen kohu oli vaimennut, Royal iski uudestaan Sarkozyn kimppuun. Libération-lehti julkaisi presidentin viikko sitten pitämällä kansanedustajien lounaalla tekemiä arvioita EU-johtajista.
Monien osallistujien muistiinpanojen mukaan Sarkozy arvioi mm. että Espanjan pääministeri Jose Luis Rodriguez Zapatero ”ei ehkä ole kovin älykäs”, mutta on sentään voittanut kahdet vaalit peräkkäin. Sarkozy lähtee Carla-vaimoineen huhtikuun lopussa Espanjaan viralliselle vierailulle.
Lausunto on herättänyt Espanjassa närkästystä.
Sarkozyn mukaan Saksan liittokansleri Angela Merkelillä ”ei ole ollut muuta vaihtoehtoa” kuin liittoutua Sarkozyn kanssa pankki- ja autoteollisuusongelmien takia. Yhdysvaltojen tuore presidentti Barack Obamakin sai osansa kokemattomuuden puutteesta, samoin Euroopan komission johtaja Jose Manuel Barroso.
Italian pääministeri Silvio Berlusconi on aina ollut Sarkozyn esikuva ja ihanne. Syykin selvisi samaisella lounaalla: ”Tärkeintä demokratiassa on tulla valituksi uudestaan. Berlusconi on valittu jo kolmesti.”
Toinen anteeksipyyntö
Sarkozyn puolesta
Ségolène Royal ilmoitti lähettäneensä Espanjan pääministerille kirjeen, jossa pyysi anteeksi Sarkozyn arviota tästä. Jo toinen anteeksipyyntö presidentin puolesta parin viikon sisällä oli liikaa.
Vaikka oma sosialistipuolue ja varsinkin sen uusi puheenjohtaja Martine Aubry ovat olleet hiljaa, Sarkozyn kannattajat ovat haukkuneet Royalia sanoilla, joita poliittisessa keskustelussa ei ole ennen käytetty. Eräs Sarkozyn neuvonantajista neuvoi Royalia ”hakeutumaan hoitoon”. Sarkozy itse ilmoitti pitävänsä kirjettä ”hirviömäisenä”.
Royal kysyi: ”Missä maassa opposition edustaja leimataan hulluksi? Silloin kun hänet halutaan vaientaa tai kun hän häiritsee?”
Ranskan poliittinen kielenkäyttö on muuttunut rajusti niistä 1970-luvun ajoista, jolloin hallitseva presidentti Valéry Giscard d’Estaing nimitti turbulenttia kilpailijaansa Jacques Chiracia ”levottomaksi”. Chirac valittiin sittemmin tasavallan presidentiksi. Hänestä tuli myös nuoren ja levottoman Sarkozyn oppi-isä.
Mediakuohut tähtäävät kolmen vuoden kuluttua pidettäviin presidentinvaaleihin, joissa Royal on päättänyt vihdoin päästä kalifiksi kalifin paikalle. Ranskan ensimmäisenä naispresidenttiehdokkaana hän hävisi kaksi vuotta sitten niukasti Sarkozylle.
Epäonnistuttuaan myös sosialistipuolueen valloittamisessa, Royal on nyt selvästi keskittynyt Sarkozyn kaatamiseen.
lehti 