Moskovasta Pekingiin Martti Lintusen matkassa 7/7
Jos pitää määritellä suurin yhteinen nimittäjä koko Siperian radan matkalle, niin se on helppoa. Se ajettiin pois höyryvetureilla ja nyt se on tullut takaisin samoja kiskoja pitkin sähköjunalla. Uskonnot.
Ovathan rahatkin tulleet, joillekin, ja suuret omaisuudet, joillekin, mutta minkälainen turisti niitä viitsisi katsella?
Euroopassa voi koulussa oppimansa perusteella kierrellä, sen enempää miettimättä, ihmisten rakentamissa kirkoissa ja ihailla niitä rakennuksina ja arkkitehtuurina. Riippumatta siitä, mihin uskomme tai emme.
Ihmisten tekemä historia etenee hyppäyksin: eteen, ylös, alas, taakse.
Aivan sama ei onnistu Helsingistä Pekingiin, vaikka tällä ratavälillä ei käydä uskonsotia.
Yksi monista syistä Siperian rakentamiseen ja junaradan tarpeeseen oli venäläistämisen edistäminen itäsuuntaan.
1800-luvun lopulla Siperiassa asui noin puolitoista miljoonaa ihmistä, joista suurin osa oli paimentolaisia. Siperiaan oli jo pitkään passitettu vankeja, tavallisia ja poliittisia. He olivat kuitenkin huonoja siirtolaisia. Armeija oli myös huomannut tarvitsevansa nopeata tapaa siirtää joukkoja.
Junaradan myötä Venäjän valtio keräsi rahaa ja maata jakamalla siirtolaisia Siperiaan. Samaan aikaa Amerikassa huutona oli: ”Mene länteen nuori mies.”
Niinpä Venäjällä huuto kuului: ”Mene itään!”
Siirtolaiset käännyttivät alkuperäiskansoja omaan uskontoonsa, perustivat kouluja vain omalle kielelleen ja tekivät kaikkea sitä mitä siirtomaaherrat ovat kautta aikain tehneet. Suurta eroa ei annettu Amerikan intiaaneille tai siperialaisille.
Ja olivathan he samaa ihmisryhmää. Osa oli vain kävellyt Itä-Siperiasta Beringin salmen yli Alaskan puolelle ja jatkanut matkaa.
Siperian rataa pitkin kulki ensin yksi uskonto, sitten uskontojen vastaisuus ja nyt useammat uskonnot. Silti kaikki kirkot, temppelit, stupat ja moskeijat ovat ihmisten rakentamia.
Radan varrella pysähtelee nykyisin usein miettimään, miten lyhyessä ajassa asiat voivat muuttua täysin päälaelleen tai palautua entiselleen, ikään kuin katkosta ei koskaan olisi ollutkaan.
Irtosivathan protestantitkin katolisesta kirkosta hallitsijoiden omaisuus- tai avioliittokysymysten takia, mutta tuskin samoista syistä palaavat.
Ihmisten tekemä historia etenee hyppäyksin, eteen, ylös, alas, taakse. Miten vain paitsi suoraviivaisesti.
uutiskirje 