Oppositiopuolueiden kansanedustajien tekemä välikysymys työllisyydestä ei ainakaan tuoreiden työllisyyslukujen valossa ollut hätiköity teko: työttömyysaste nousi huhtikuussa voimakkaasti. Jos nousuvauhti jatkuu samanlaisena, työttömyysaste ylittää 10 prosentin rajan jo kuluvan vuoden lopulla ja nousee ensi vuonna selvähkösti yli 10 prosenttiin.
Työttömyyden kasvun hillitsemisessä hallitus on avainasemassa. Uusien lukujen tulisi vaikuttaa erityisesti valtiovarainministeri Jyrki Kataiseen.
Hän nimittäin totesi viime viikolla (HS 20. 5), että ”Varsinainen elvytyshana kannattaa nyt pistää aika lailla kiinni.”
Jos Kataisen linja on myös hallituksen linja, Suomessa ollaan tekemässä erittäin pahaa talouspoliittista virhettä. Työttömyyden nousuun ei puututa riittävän ajoissa eikä tarmokkaasti, tai pahimmassa tapauksessa sen kasvua ruokitaan omilla toimenpiteillä.
Hallituksen elvytystoimissa korostuvat veroleikkaukset, joiden teho on tutkimusten valossa kyseenalainen. Sen sijaan menojen kasvattamiseen perustuva elvyttäminen on hyvin vaatimatonta. Lopputulos hallituksen tämänhetkisistä elvytyslinjauksista voikin olla se, että koko julkisen sektorin menoelvytyksen suuruusluokka on tämän vuoden osalta hyvin lähellä nollaa euroa.
Palkansaajien tutkimuslaitoksessa tehdyn arvion mukaan hallituksen päätösperäinen valtion menoja kasvattava elvytyssatsaus on tänä vuonna noin 250 miljoonaan euroa. Toisaalta on mahdollista, että kunnat joutuvat alijäämiensä paikkaamiseksi supistamaan menojaan suunnilleen samalla summalla.
Ministeri Katainen on todennut, ettei tämä hallitus leikkaa. Hallituksen antama, elvytyksen kannalta täysin riittämätön tuki kunnille on johtamassa siihen, että hallitus ulkoistaa leikkaukset kuntien kontolle.
Kuntasektorin ongelmat näkyvät jo työllisyysluvuissakin. Niiden perusteella työpaikkojen määrä kunnissa on laskenut selvähkösti. Tilastoissa näkyvä määräaikaisessa työsuhteessa olevien palkansaajien lukumäärän voimakas lasku heijastanee osaltaan määräaikaisessa työsuhteessa olleiden kuntatyöntekijöiden työsuhteiden päättymistä ja uusimatta jättämistä.
Kuntien tukemisen lisäksi lähitulevaisuudessa tarvittaisiin huomattava lisäpanostus työvoimapoliittisiin määrärahoihin. Taantuman pitkittyessä työttömyyskaudet pitkittyvät, ja pitkäaikaistyöttömien määrä kasvaa.
Työttömyyskaudet ovat jo alkaneet pitkittyä. Pitkäaikaistyöttömyyden kasvu vauhdittuu kuluvan vuoden loppupuolella, jolloin tarve lisätä työvoimapoliittisten määrärahojen käyttöä kasvaa oleellisesti.
Kokemus on osoittanut, että paras pitkittyvän työttömyyden hoitokeino on sen ennaltaehkäisy. Siksi työvoimapoliittisten määrärahojen kasvattamisella on kiire. 1990-luvun alun laman yksi keskeinen opetus oli se, että pitkäaikaistyöttömyyden kasvu johtaa vääjäämättä koko työttömyysongelman sitkistymiseen. Suomessa laman seurauksena syntyneestä pitkäaikaistyöttömyydestä ei ehditty päästä eroon ennen nykykriisin alkamista.
Toistaiseksi on epäselvää, kuinka suuren lisäpanostuksen hallitus on valmis panemaan elvytystoimiin vielä kuluvan vuoden aikana. Mikäli ministeri Kataisen kommentti elvytyshanan kiinni panemisesta kuvastaa hallituksenkin linjaa, luvassa ei ole tuntuvaa lisäelvytystä. Julkisuudessa esillä olleiden rahasummien perusteella suunnitteilla olevat toimenpiteet ovat parhaassa tapauksessa oikeansuuntaisia mutta riittämättömiä – ainakin, jos lähtökohdaksi otetaan tuoreet työllisyysluvut.
Niiden perusteella kaikki kuluvan kevään aikana julkistetut ennusteet Suomen työttömyyden kasvusta tämän ja erityisesti ensi vuoden aikana ovat liian varovaisia. Jos arvio tulevaisuudesta muuttuu, päätöksentekijöitten pitäisi olla valmiita muuttamaan politiikkalinjauksiaan.
Ministeri Kataisen puhe elvytyshanan sulkemisesta sopii erittäin huonosti tuoreisiin työttömyyden voimakasta kasvua kuvastaviin lukuihin.
Kirjoittaja on erikoistutkija Palkansaajien tutkimuslaitoksessa.
lehti 