Missään Suomen itsenäisyyden aikana käydyissä vaaleissa vasemmiston yhteiskannatus ei ole ollut niin matalalla kuin nyt EU-vaaleissa. Vaikka mukaan laskettaisiin kaikki pienet vasemman laidan sirpalepuolueetkin, niin vasemmiston yhteiskannatus jää alle neljännekseen.
Edellisiin eurovaaleihin verrattuna SDP ja Vasemmistoliitto kadottivat yhteensä miltei 112 000 kannattajaa. Nyt jos koskaan puolueissa on vakavan mietinnän paikka. Suomi ei kuitenkaan ole poikkeus yleiseurooppalaisesta linjasta, sillä vasemmistovoimat kärsivät kirveleviä tappioita useammassakin maassa. Europarlamentissa GUE/NGL-ryhmä pieneni 41:stä 33:een ja sosiaalidemokraattinen PES-ryhmä 217:stä 159:een.
Vasemmistoliiton vaalitulos oli lähellä katastrofia, kun vielä RKP:kin meni ohi ja kannatuksessa eduskuntapuolueista vain kristilliset ovat enää takana. EU-vaaleja ei tosin pidä suoraan verrata esimerkiksi eduskuntavaaleihin, mutta suuntaa ne näyttävät. Kun on kerran jättänyt – syystä tai toisesta – jotakin puoluetta äänestämättä, niin seuraavalla kerralla se käy vielä helpommin.
Vasemmiston ohella rökäletappion koki myös päähallituspuolue keskusta, joka kadotti viidessä vuodessa reilut 76 000 kannattajaa.
Vaalien selviä voittajia olivat vihreät ja perussuomalaiset. Vihreiden kannatukseen ei vaikuta mitään se, että puolueen ministerit istuvat äänettöminä yhtiömiehinä hallituksessa. Puolueen yleiseurooppalainen myönteinen imago varsinkin nuoremman äänestäjäkunnan keskuudessa vaikuttaa kannatukseen enemmän kuin arkinen poliittinen tekeminen tai tekemättömyys.
Timo Soini aloitti kuningastiensä jo presidentinvaaleissa. Nyt häntä sai jälleen äänestää koko valtakunnassa. Soini keräsikin yksinään yli 130 000 äänen potin. Puolueen kakkosehdokas jäi vajaaseen 10 000 ääneen.
Perussuomalaisiin kanavoitui protesti ja myös EU-kriittisyys. Soini vei ääniä keskustalta erityisesti maaseudulla ja molemmilta vasemmistopuolueilta kaupungeissa. Osa Vasemmistoliittoa viimeksi äänestäneistä Esko Seppäsen kannattajista jätti todennäköisesti vaalit kokonaan tällä kertaa väliin, sillä ehdokaslistalta puuttui yhtä karismaattinen EU-kriitikko.
Vasemmistoliitossa alkoi heti vaalituloksen selviämisen jälkeen keskustelu siitä, pitäisikö puolueen johto vaihtaa. Se on tietysti yksi keino vaikuttaa, mutta tuskin se ainakaan yksinään mitään ratkaisee. Vasemmisto on kriisissä ihan maailmanlaajuisesti ja Suomen vasemmisto osana sitä. Jos vasemmisto ei pysty nykyisen talouskriisin oloissa menestymään, niin se ei ole kiinni yhdestä tai kahdesta ihmisestä, vaan enemmänkin linjasta.
Jos tietty ajattelutapa tai linja on kriisissä, niin silloin on käytävä perusteellinen pohdinta siitä, onko joitakin muita etenemisteitä, mihin niitä pitkin edetään ja kenen voimin. Puoluekokouksessa ei esimerkiksi voida vaihtaa eduskuntaryhmää, joka julkisuudessa edustaa puoluetta vähintään yhtä paljon kuin puoluejohto. Vasemmiston on pystyttävä päivittämään politiikkansa ja ankkuroimaan se entistä tiiviimmin tähän päivään.
Ei vasemmistoliiton tarvitse hävetä ohjelmiaan. Uusi aika vaatii kuitenkin myös uusia toimintatapoja. Esimerkiksi pelkkä retoriikka, hallinnolliset ratkaisut tai itseruoskinta eivät kauan lämmitä.
Jotain vikaa on itse EU:ssakin. Äänestysprosentin lasku kertoo, ettei valitsijalle ollut tarjolla riittävän kyvykästä ehdokasta tai ryhmittymää. Jotta äänestysinto saataisiin nousuun, niin se edellyttääkin muutoksia EU:ssa ja siinä, millaiseksi se mielletään.
uutiskirje 