Tuula-Liina Varis
Maastakarkoituksen uhkaama egyptiläinen isoäiti sai lisäaikaa. Hyvä. Toisaalta paha, sillä kiduttava epätietoisuus jatkuu: armon aikaa tuli vain syyskuun alkuun saakka.
Kannattaa huomata, että isoäiti on vasta 64-vuotias eli iässä, jossa meikäläisten mummojen toivotaan käyvän vielä töissä. Vaikka hänellä onkin hoitoa vaativa sairaus, hän ei ole mikään hoidokki, joka pikimmiten asettuisi suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän rasitteeksi. Sitä paitsi hänen omaisensa ovat ilmoittaneet, että mitään yhteiskunnan tukia hän ei tarvitse, vain oleskeluluvan. Perhe hoitaa jäsenensä.
Suomalainen lainsäätäjä ja sen myötä maahanmuuttovirasto on tulkinnut, että isoäiti ei kuulu ydinperheeseen. Tulkinta on varmasti tullut suurena yllätyksenä suomalaisille, sillä kai se meitä koskee siinä kuin maahanmuuttajiakin. Yleisön reaktioista päätellen ainakin vanhempiensa omaishoitajat ja lapsenlapsiaan hoitavat mummot ovat ällistyneitä tulkinnasta: ei saman perheen jäsenyyttä, ei oikeuksia, ei kai sitten myöskään velvollisuuksia. Sinne vain yhteiskunnan hoitojärjestelmiin nekin lapset ja vanhukset, joita tähän asti on hoidettu omaisten voimin halvalla kotona.
Kun kysymys on siitä, mitä yhteiskunta kansalaiselle antaa ja mitä se häneltä ottaa, lainsäätäjällä ja byrokraateilla on aina ollut vaikeuksia määritellä, mikä perhe oikein on. Männä vuosina yritettiin ratkaisevaa perheenjäsentä tehdä huushollin jääkaapista. Yhteinen jääkaappi teki kämppiksistäkin perheitä, jos siitä koitui valtiolle etua esimerkiksi asumistuen epäämisenä.
Jääkaappilogiikka on ehkä käytössä vieläkin. Jos mummolla on omassa pikku asunnossaan oma pikku jääkaappinsa, hän ei millään voi kuulua siihen ydinperheeseen, joka kokoontuu oman jääkaappinsa ääreen kuin muinoin yhteisen piisitulen loisteeseen. Taloudet laskettiin ennen ”savuina” varsinkin maaseutukylissä, nykyisin jääkaappeina niin maalla kuin kaupungissa. Vai pitäisikö ruveta puhumaan ”huurteista”?
Maahanmuuttobyrokraatin mukaan Suomeen virtaisi aivan kestämätön mummotulva, jos perhekriteeriä lavennettaisiin.
Jos maahanmuuttoviranomaisia ja muita ksenofoobisia on uskominen, Suomeen on virrannut jo kauan aivan kauhea ulkomaalaistulva heti, jos maahanpääsyä helpotetaan. 90-luvun alussa meille oli tulossa valtava virolaistulva, Neuvostoliiton romahdettua kymmenet ja sadat tuhannet venäläiset kerääntyivät rajalle tulviakseen heti tilaisuuden tullen hyökyaaltoina Suomen puolelle. Kun Somalian pakolaiset tulivat, pelättiin puolen Afrikkaa lähtevän liikekannalle kohti pohjoista paratiisia.
Mitään tulvia ei ole ollut. Päinvastoin, Suomi on edelleen Euroopan maista hännillä pakolaisten ja muiden maahanmuuttajien vastaanotossa, paljon jäljessä muita pohjoismaita. Katteeton kansallinen omahyväisyyskö pitää niin kansalaisissa kuin byrokraateissa yllä uskoa, että muun maailman hädänalaiset eivät mitään niin halua kuin päästä tähän kylmään, kalliiseen, ynseään maahan kärvistelemään toimeentulotuen varassa ja pelkäämään alkuperäisväestön vihaa? Sosiaaliturvamme on joskus ollut hyvä, mutta nyt se vastaa hädin tuskin Euroopan keskitasoa. Silti kuvittelemme, että sen maine kiirii navalta navalle ja houkuttelee tänne ihmisiä helpon ja leveän elämän toivossa.
Miksi ei pappatulvia ole? Ainakin kaikki median tietoon tulleet käännytystapaukset ovat koskeneet nimenomaan mummoja. Eikä mummotulvaa pelkäävä maahanmuuttoviranomainenkaan puhunut papoista mitään. Hyväksytäänkö pappa paremmin ydinperheen jäseneksi, jos hän tulee kulttuurista, joissa papoilla ei ole tapana pitää yllä omia huushollejaan? Vai pidetäänkö papoista alkuperämaissa suvun voimin niin paljon parempaa huolta, ettei heidän tarvitse lähteä lasten ja lastenlasten perässä vieraille maille? Onko pappa maahanmuuttoviranomaisenkin silmissä ydinperheen pää, vaikka perheeseen kuuluisi useampi sukupolvi?
Maahanmuuttopoliittista keskustelua Suomessa johtaa Timo Soini populistiporukoineen. Se merkitsee keskustelua sloganein ja maksiimein, todellista poliittista sisältöä siinä ei ole. Soinia kannattaa kuunnella tarkalla ja kriittisellä korvalla. Hän on hyvä suustaan, mutta mitä hän sanoo? Hän ei sano yhtään mitään todellista, hän varoo tarkasti tarttumasta poliittisiin sisältöihin, hän on tyypillinen kansankiihottaja.
Hän puhuu kuitenkin aiheista, jotka kiinnostavat tavallista kansalaista ja kieltämättä hänen huulenheittonsa on puhetta kansalle. Kenelle vasemmisto puhuu? Se puhuu ennemminkin muille puolueille, toisille poliitikoille. Se käy puoluepoliittista keskustelua, mutta se ei käy yhteiskunnallista keskustelua asioista, joista kansa puhuu turuilla, toreilla, pubeissa ja kesämökin grillikatoksella. Se ei tee rohkeita aloitteita ja avauksia yhteiskunnallisista kysymyksistä vaan ennemminkin reagoi porvaripuolueiden aloitteisiin ja avauksiin. Minun käsitykseni mukaan tässä on yksi syy sekä demarien että vasemmistoliiton alamäkeen.
Vasemmistoliiton jäsenistössä on taatusti maahanmuuttajavastaisuutta ja suoranaista rasismiakin. Mutta ei ole viisasta dumpata keskustelua vain siksi, etteivät epäsuotavat, puolueen linjaan sopimattomat mielipiteet pääse esille. Keskustelua pitäisi nimenomaan virittää ja yllyttää ja osallistua siihen energisesti.
Ikäpolvelle toisensa jälkeen on opetettava perusasiat, se mitä Suomelta vaatii jäsenyys maailman kansojen yhteisössä ja Euroopan kansojen yhteisössä. On syytä tehdä selväksi, että suomalaisen maahanmuuttopolitiikan ongelma ei ole se vähäinen maahanmuuttajajoukko, joka meillä on. Ongelma olemme me. Me emme, emme valtiona emmekä kansalaisina, ole osanneet hoitaa maahanmuuttoon ja kulttuurien kohtaamiseen ja törmäämiseen liittyviä ongelmia. Kotouttamisessa on suuria puutteita, korkeasti koulutettujenkin maahanmuuttajien työllistyminen on surkealla tolalla, asuinalueilla kyylätään ja kiusataan, väkivaltaisuudet ovat yleisiä.
Kaikki tämä tiedetään, mutta silti maahanmuuttopoliittista keskustelua johtavat ja ohjaavat ne, joiden mielestä Suomen maahanmuuttopolitiikka on liian löysää ja että ongelmat hoituvat sitä kiristämällä ja saamalla tänne tulleet tuntemaan itsensä niin ei-toivotuiksi kuin suinkin.
Kuten presidentti Martti Ahtisaari SuomiAreenassa Porissa taas kerran korosti: me tarvitsemme kipeästi maahanmuuttajia. Me tarvitsemme heitä kipeämmin kuin he meitä.
Miten vasemmisto on voinut jättää keskustelun näin tärkeästä asiasta rasistien ja populististen kansankiihottajien käsiin?
uutiskirje 