Joko lomakauden hiipuminen näkyy A-klinikoilla?

Viikon kysymys

Joko palvelujen kysynnän kasvu tuntuu klinikoilla, johtava ylilääkäri Pekka Heinälä A-klinikkasäätiöstä?

– Tyypillisesti loppukesä on ollut meillä ruuhka-aikaa, ja pikku hiljaa palveluja kysytään nytkin entistä enemmän. Meillä ei tällä hetkellä ole mitään rynnistystä. Ruuhkaisin aika osuu elokuun alkuun.

Minkälaisia palveluja ihmiset tarvitsevat?

– Tarvitaan katkaisuhoitopalveluita ja toinen, mitä kysytään, on runsaaseen alkoholinkäyttöön liittyvien erilaisten tapahtumien selvittely. On syntynyt perhekriisejä tai tullut ongelmia työhön paluussa loman jälkeen. Me selvitämme hieman laajemminkin sitä, miten siihen tilanteeseen on tultu ja miten jatkossa pystytään estämään vastaavanlaiset tilanteet.

Onko palvelukysynnässä poikkeamia viime vuoteen verrattuna?

– Ei oikeastaan, tämän hetken tietojen perusteella kuluva vuosi ei eroa ylöspäin eikä alaspäin viime vuodesta.

Tarkoittaako tämä sitä, että ihmisten päihdekäyttäytyminen on säilynyt ennallaan?

– A-klinikkapalveluita käyttävät tyypillisesti alkoholiriippuvaiset. Vuodenajan vaihteluilla ei ole siinä merkitystä. Alkoholiriippuvuus on sairaus, joka kehittyy pikkuhiljaa.

– Se, mikä näkyy lomakauden lopussa ja juhlapäivien jälkeen, ovat tavallisten ihmisten runsaan alkoholin käytön aiheuttamat haitat. Kysymys ei useinkaan ole alkoholiriippuvuudesta, vaan tilapäisestä omien rajojen ylittämisestä. Ne tuovat vaihtelua palvelujen kysyntään. Tilanteen voisi kuvata niin, että meillä on asiakaskuntaa tasaisesti ympäri vuoden ja sitten ovat nämä huiput, jotka liittyvät satunnaiskäyttäjien avuntarpeisiin.

Lähteekö avun hakeminen henkilöstä itsestään vai tarvitaanko siinä jonkun ulkopuolisen sysäystä?

– Aika usein hallitsemattoman alkoholinkäytön huomaa ensiksi joku muu kuin tämä henkilö itse. On hyvin tyypillistä, että läheiset reagoivat ensimmäisinä, ja toivovat hoitoon hakeutumista. Aika monessa tilanteessa nyt myös työyhteisöt onneksi reagoivat. Tosin nekin eroavat paljon toisistaan. Joissakin alkoholin käyttöä siedetään hyvin pitkälle ja asioita selitellään, katsellaan läpi sormien. Tilanne päästetään tosi pahaksi ennen kuin siihen puututaan. Kokemuksemme on, että nykyään lähdetään entistä herkemmin ja varhaisemmassa vaiheessa ottamaan ongelma puheeksi.

Onko työyhteisöissä siten hieman vääränlaista hienotunteisuutta?

– Sanoisin, että siinä on vääränlaista ymmärtämistä. Ajatellaan, että ongelma on kyseisen henkilön oma asia. Se ei missään nimessä ole oma asia, jos se koskee työpanoksen antamista työyhteisön yhteisten tavoitteiden hyväksi. Vallalla on väärä ajatusmalli, mutta arvioin, että siinä on tapahtunut positiivista korjautumista.