Mediailmiö
Helsingin Kolmannen linjan kadulta on kivenheitto Hakaniementorille. Sen laidalla on vasemmiston kolmas ”puoluetoimisto”, SAK:n ja jäsenjärjestöjen pääkonttori. Kun nuori sukupolvi nousee johtoon vasemmistopuolueissa, nousun edellytyksenä on uuden yhteistyösuhteen luominen tähän epäviralliseen puoluetoimistoon.
Kesän auringonpaisteessa radiosta kajahtaa Fredin hitti vuodelta 1968, Kolmatta linjaa takaisin. Laulun taidokkaan sanoituksen teki Juha ”Watt” Vainio eli Junnu. Hän tavoitti työläisen suhteen rahaan ja rahan avulla tapahtuvan vallankäytön sekä työstä vieraantumisen.
Junnun työläinen on raatanut ja ikääntynyt. Hän on päässyt käsiksi rahaan ja noussut työläisaristokratiaan. Hän kulkee nyt herran askelin Kolmatta linjaa takaisin, ja rahaa on.
Silmäys vasemmiston kolmanteen puoluetoimistoon osoittaa, että rahaa on. Pelkästään tiedotustoimintaan SAK ja liitot laittavat vuosittain miljoonia euroja. SAK:n ja 22:n jäsenliiton palveluksessa on noin 115 tiedottajaa, toimittajaa, graafikkoa, web-masteria ja muuta viestintäammattilaista eri nimikkein. Tiedotuskomppania julkaisee kymmeniä lehtiä ja verkkolehtiä, joiden yhteenlasketuksi levikiksi ilmoitetaan yli 1,2 miljoonaa.
Kesähelteellä alkoi huimata, kun summasin tiedotusosastojen ja mediakorttien tietoja. Osa luvuista on vanhentuneita, tulkinnanvaraisia tai vajavaisia. Siksi luvuissa voi olla vähän heittoa.
Työnantajien EK sekä Suomen Yrittäjät jäsenjärjestöineen selviävät reilusti pienemmin tiedottajavoimin.
Ainakin lukujen valossa Junnu Vainion oivallus pätee hyvin vasemmiston kolmanteen puoluetoimistoon. Joukkovoimaa ja rahaa on, joten voin itsetuntoa nostaa shekkivihollain.
Suurin osa SAK:n ja sen liittojen jäsenmaksuvaroista käytetään hyödyllisesti ja oikein. SAK ei muutoin ylpeilisi yli miljoonalla jäsenellään.
Sijoittaminen tiedotustoimintaan ei ole pahitteeksi, kun vastakkainasettelun aika palaa eikä työnantajien röyhkeydellä ole rajaa. Kärjistyneissä oloissa työtaistelujen onnistuminen riippuu usein yleisen mielipiteen suhtautumisesta lakkoileviin. Sitoutumattomat mediat tietävät heti puolensa, joskin uutisoinnissa joudutaan kysymään molempien osapuolten kantoja. Kömpelö televisioesiintyminen tai huono lehdistötiedote saattavat ratkaista pelin.
Tai päinvastoin: hyvin organisoitu työtaistelu ja tehokas tiedotus voivat tuoda tuloksia. Näin oli viimeksi 25–40 vuotta sitten. Työtaistelujen määrä kääntyi laskuun 1980-luvun lopulla. Sen jälkeen työnantajat ovat kyykyttäneet työläisiä.
Viime vuosina on näyttänyt siltä, että kärsimysten malja vuotaa yli työnantajien ja kokoomuksen kiristäessä ruuvia. Oikeiston johdolla Suomea viedään kohti jonkinlaista sosiaalista yhteenottoa.
SAK ja liitot kannattaa siis pitää kunnossa tulevaisuutta varten. Tiedotustoiminnan avulla liitot ainakin väittävät pysäyttäneensä järjestäytymisasteen laskun. Siksi monet uskovat, että SAK:lla on yhä yli miljoona jäsentä.
Kun SAK:n jäsenmäärä aikoinaan ylitti miljoonan rajan, vasemmistossa liikkui ilkeä vitsi: mitä me niillä tehdään? Suurista jäsenmaksutuloista jää pakollisen edunvalvonnan jälkeen mukava ylijäämää, jota voi jaella poliittisten mieltymysten mukaan – mutta miten ja kenelle?
Junnu Vainio vastasi, että herraksi noussut työläinen on julma ja häikäilemätön entisiä tovereitaan kohtaan. Hän heittää portsarilantin ja Antille femman kuin luun tietäen, että nyt häntä kunnioitetaan ja totellaan. Rahan virkistävästä vaikutuksesta seuraa outoja asioita.
Työläisaristokratia liittoutuu vaikkapa kapitalistien kanssa osoittaakseen ylemmyyttään entisiä tovereitaan kohtaan, samoin SAK.
Se on liittoutunut työnantajien kanssa sekä Lex Nokian tapauksessa että suhtautumisessa ydinvoimaan. Keväällä televisiossa kokoomuksen kansanedustajat lukivat SAK:n tiedotusosaston tekstiä, jossa tuettiin työnantajien oikeutta urkkia työntekijöiden sähköposteja. Ei haitannut, vaikka laki loukkaa perusoikeuksia.
SAK vei Suomea rahaliitto Emuun. Tiedotusosasto ei kerro kuinka monta tuhatta teknologiateollisuuden työpaikkaa on menetetty, kun tehtaita siirretään kalliin euroalueen ulkopuolelle. Suomi on jäänyt jälkeen it-alan kärjestä.
SAK tukee työnantajien tavoin kiihkeästi ydinvoimaa. Taantuva puunjalostusteollisuus yritetään korvata viemällä atomisähköä Ruotsiin ja Baltiaan. SAK, liitot ja toimitsijakoneisto tukevat ydinvoimaa kannattavia vasemmiston kansanedustajaehdokkaita muhkein vaaliraha-avustuksin.
Jos oikeistovihreisiin tympääntynyt luonnonsuojelija yrittää lähestyä vasemmistoa, hän saa SAK:n ydinkäyttöisestä etälamauttimesta niin kovan iskun, että perääntyy verissä päin takaoikealle.
Toimitsijakoneisto nosti Suvi-Anne Siimeksen Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi ja on estänyt monta kertaa Erkki Tuomiojan valinnan Sdp:n johtoon.
Junnun symbolisin sanoin: voin iskut ilkeät kostaa, jotka kerran sain.
Muuttuvatko vasemmiston ja SAK:n suhteet, kun nuori sukupolvi ottaa vallan?
Tunnen työläisnuoria, jotka ovat uhonneet radikalismia. Kun Hakaniementorin puoluetoimistosta on järjestynyt ay-toimitsijan paikka ja ura, laulujen sanat ovat muuttuneet heti maksajan mielen mukaan.
Mutta eihän historian ole pakko toistaa itseään. Aina on toivoa. Teoriassa on mahdollista, että ihmiset oppivat eivätkä toista aiempien sukupolvien virheitä. Junnun nousukas työläisaristokraatti miettii Kolmannella linjalla olisiko voinut tehdä jotain toisin, kun nuoruusaika tuo jäänyt on taa.
uutiskirje 