Tietoa ilmastonmuutoksesta on ollut jo pitkään, mutta poliittinen tahto siihen puuttumiseksi on virinnyt hitaasti.
– 1993 esittelin kalvoja ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Ihan samat kalvot voisi nytkin ottaa esille, sanoi WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder järjestönsä ilmastoaamiaisella torstaina.
Huoli juontaa juurensa kauemmaskin historiaan: ruotsalainen luonnontieteilijä Svante Arrhenius esitti jo vuonna 1896, että fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuva ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu voi johtaa maapallon lämpenemiseen. Yleisenä keskustelunaiheena asia on ollut reilut kaksikymmentä vuotta ja saanut sinä aikana jatkuvasti lisää huomiota.
Ratkaiseva vaikutus oli Rohwederin mukaan Maailmanpankin pääekonomistin Nicholas Sternin vuonna 2006 laatimalla raportilla ilmastonmuutoksen taloudellisista vaikutuksista. Sen mukaan ilmastonmuutos voi johtaa maiden bruttokansantuotteiden vähenemiseen jopa 20 prosentilla. Ilmastonmuutoksen torjumisen aiheuttama lasku olisi sen sijaan vain yksi prosentti bkt:sta.
Rahasta puhuminen herätti taloudelliset ja poliittiset päättäjät.
– Viime aikoina Stern on puhunut, että silloiset arviot ilmastonmuutoksen kustannuksista menivät aivan alakanttiin, Rohweder jatkoi.
Teollisuusmailla
päävastuu
Tilaisuudessa esiteltiin Maailman luonnonsäätiö WWF:n uusi englanninkielinen taskuopas, joka johdattaa ilmastopolitiikan ajankohtaisiin peruskysymyksiin.
Joulukuussa Kööpenhaminassa pidettävissä kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa WWF:n tavoitteena on sopimus, joka pitäisi lämpenemisen alle kahdessa asteessa. YK:n hallitusten välisen ilmastopaneelin (IPCC) mukaan tämä olisi tarpeen katastrofaalisimpien seurausten estämiseksi.
Tavoitteen saavuttamiseksi teollisuusmaiden olisi vähennettävä päästöjään vuoteen 2020 mennessä 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Kehitysmaiden olisi puolestaan rajoitettava päästöjään 30 prosenttia verrattuna siihen, mitä niiden arvioidaan olevan ilman vähennyksiä. Vuoteen 2050 mennessä globaalin päästövähennyksen tulisi olla jo 80 prosenttia.
WWF pitää oikeudenmukaisena korostaa rikkaiden teollisuusmaiden vastuuta. Järjestö esittää niille kaksoisvelvoitetta: omien päästövähennysten lisäksi niille tulisi säätää sitova velvoite kehitysmaiden ilmastotoimien rahoittamiseen. Apua annettaisiin esimerkiksi ilmastoystävällisen teknologian, koulutuksen ja hallinnon kehittämiseen.
– Se ei saa olla samaa rahaa, joka on luvattu köyhyyden vähentämiseen ja YK:n vuosituhattavoitteiden toteuttamiseen, painotti WWF Suomen tuore ilmastoasiantuntija Salka Orivuori.
Rahoituslähteenä WWF käyttäisi päästöoikeuksien huutokauppaa ja kansainvälisen lentoliikenteen verotusta. Myös kehitysmaat olisivat mukana rahoituksen hallinnoimisessa.
Tavoitteet yhä
vaatimattomia
Suomen pääneuvottelijana ilmastoneuvotteluissa toimiva Sirkka Haunia ympäristöministeriöstä totesi WWF:n vaatimusten olevan lähellä EU:n linjauksia. EU on tosin tällä hetkellä valmis hyväksymään vain 30 prosentin päästövähennykset vuoteen 2020 mennessä. Teollisuusmaista vain EU:n ulkopuolella oleva Norja on ilmoittanut tavoitteekseen 40 prosentin vähennyksen.
– Yhteenlaskettuna teollisuusmaiden tavoitteet eivät merkitse vielä edes 20 prosentin vähennyksiä, Haunia sanoi.
Kaikki isot kysymykset ilmastoneuvotteluissa ovat hänen mukaansa toistaiseksi auki. Erityisesti Yhdysvaltojen myöhäinen mukaantulo on viivyttänyt prosessia.
– Paljon riippuu siitä, millainen rahoitusjärjestelmä saadaan aikaan.
Myös EU:n linjaukset ovat vasta muotoutumassa. Ensi viikolla ECOFIN-neuvosto tekee päätöksiä rahoituskysymyksistä ja ympäristöneuvosto päättää, miten EU neuvottelee Kööpenhaminaa edeltävässä Poznanin ilmastokokouksessa joulukuussa.
uutiskirje 
