Kun Berliinin muuria alettiin rakentaa elokuussa 1961, Yhdysvaltain silloinen presidentti John F. Kennedy otti tiedon vastaan helpottuneena. Näin kertoo Der Spiegel -lehden haastattelussa William Smyser, joka tuohon aikaan toimi amerikkalaisena diplomaattina Berliinissä.
Kennedyn reaktion takana oli kesäkuussa Wienissä pidetty huippukokous neuvostojohtaja Nikita Hruštšovin kanssa. Kireissä tunnelmissa pidetyssä kokouksessa Hruštšov vaati amerikkalaisia joukkoja poistumaan kokonaan Berliinistä, siis myös länsipuolelta.
Kennedy pelkäsi, että Neuvostoliitto yrittää väkisin ajaa amerikkalaiset ulos Berliinistä tai ampua alas sinne yrittävät amerikkalaiset lentokoneet. Berliinin strategisen merkityksen takia Kennedyn olisi vastattava tähän, mikä voisi johtaa täysimittaiseen sotaan. Kennedy oli hyvin huolestunut ydinsodan uhasta, koska Neuvostoliitto oli saavuttanut kyvyn iskeä ohjuksilla Yhdysvaltain alueelle.
Niinpä Kennedy ei reagoinut näkyvästi muurityön – joka aluksi oli piikkilankaa – aloittamiseen. Avustajilleen hän sanoi Smyserin mukaan, että tämä ei ole kovin mukava ratkaisu, mutta paljon parempi kuin sota.
Rusk: ”Muuri on
voitto lännelle”
Neuvostoleirin tarkoituksena oli katkaista idästä länteen loikanneiden virta, joka edellisinä kuukausina oli noussut tuhansiin. Hruštšov teki päätöksen pitkin hampain. Hänelle olisi riittänyt väliaikaisemmalta näyttävä piikkilanka ja hän sanoi muuria ”inhottavaksi jutuksi”.
Yhdysvalloissa ulkoministeri Dean Rusk meni vielä pitemmälle kuin Kennedy. Hän mainosti muurin rakentamista voittona lännelle, koska se ”osoitti, että kommunistien on suljettava oma kansansa vankilaan”.
Yhdysvaltain lehdistö nosti metelin Kennedyn reaktiosta. Lehdet syyttivät presidenttiä myöntyväisyyspolitiikasta, koska muuri rajoitti liittoutuneiden liikkumisoikeutta Berliinissä.
Kennedy muuttikin parin vuorokauden kuluttua linjaansa ja ilmoitti lähettävänsä Berliiniin lisää amerikkalaisjoukkoja. Hruštšov ei nostanut tästä meteliä, ja konflikti oli sillä erää vältetty.
Kesäkuussa 1963 Kennedy matkusti Länsi-Berliiniin ja sai siellä innostuneen vastaanoton. Berliinissä katsottiin Smyserin mukaan, että edellisen vuoden Kuuban ohjuskriisissä oli pohjimmiltaan kysymys Berliinistä, ja Kennedyn linja oli ollut riittävän tiukka.
Tuolla vierailullaan Kennedy piti kuuluisan ”Ich bin ein Berliner” (olen berliiniläinen) -puheensa.
Tarkemmin netissä www.spiegel.de/international/world/0,1518,druck-658349,00.html
Lisää Berliinin muurin noususta ja tuhosta ensi perjantain Viikkolehdessä.
uutiskirje 
