Aiemmin syksyllä kohistiin väitteistä, joiden mukaan Italian joukot Afganistanissa maksoivat lahjuksia kapinallisille, jotta niiden kimppuun ei hyökättäisi.
Ongelma on kuitenkin paljon laajempi. Esille on tullut näyttöä siitä, että useiden maiden joukot maksavat säännöllisesti suojelurahaa huoltosaattueidensa turvaamiseksi.
Kärkevimmillään Yhdysvaltain joukkoja huoltavan saattueen etummainen ja takimmainen auto ovat talebanien jeeppejä, jotka maksun saatuaan suojaavat saattuetta muiltakin mahdollisilta hyökkäyksen yrittäjiltä.
Hyökkääjän jalka
monessa leirissä
Amerikkalainen The Nation -lehti julkaisi pari viikkoa sitten laajan, toimittaja Aram Rostonin perusteelliseen Afganistanissa tekemään taustatyöhön pohjautuvan artikkelin kuljetusbisneksestä.
Yhdysvaltain huollon hermokeskus on tunnin matkan päässä Kabulista, sen pohjoispuolella sijaitseva Bagramin tukikohta. Bagramista lähtee liikkeelle kaikki, mitä sotilaat tarvitsevat, olipa se vessapaperia tai aseita, bensiiniä tai vettä.
Huollosta vastaava Host Nation Trucking on tehnyt sopimukset kuuden yksityisen kuljetusyrityksen kanssa.
Afganistanin maanteillä kolonnan voivat väijyttää paikalliset sotaherrat, maantierosvot, heimosoturit tai talebanit. Hyökkäyksen sattuessa on vaikea tietää, kuka on mitäkin, kimppuun kävijät kun eivät lippuja heiluttele. Usein hyökkääjällä voi olla yhtä aikaa jalka monessa leirissä.
Rostonin mukaan Bagramissa ”kaikki” myöntävät, että saattueiden läpimeno turvataan rahalla.
Mike Hanna on projektijohtaja Afghan American Army Services -kuljetusyhtiössä. Hän kertoi Rostonille, että suojelurahan hinta vaihtelee. Se riippuu siitä, paljonko autoja on ja mitä ne kuljettavat.
Keskihinta on Hannan mukaan 800 dollaria (540 euroa) autoa kohden kymmenen auton saattueessa. Esimerkiksi polttoainetta tai panssariajoneuvoja kuljettavilta rekoilta maksu on suurempi.
Kuljetuksen määränpäästä riippuen saattaa rahastuskertoja tulla useita, sillä tien eri osuudet ovat eri päälliköiden reviirillä.
Rahasampo
kuljetussopimuksista
Mutta epämääräiset yhteydet alkavat jo Yhdysvaltain omalta maaperältä. Roston kertoo esimerkkinä turvallisuusyhtiö NCL Holdingsista, jonka omistaja on nuori Hamed Wardak.
Hamed Wardak on Afganistanin puolustusministerin Abdul Rahim Wardakin poika. Vanhempi Wardak oli yksi neuvostojoukkoja vastaan 1980-luvulla taistelleiden mujahideenien johtajista.
Hamed Wardak kasvoi ja opiskeli Yhdysvalloissa. Hän toimi harjoittelijana uuskonservatiivien ajatushautomossa American Enterprise Institutessa ja solmi siellä hyödyllisiä suhteita uuskonservatiivien silmäätekeviin.
Tällainen on esimerkiksi entinen CIA-virkailija Milton Bearden. Kun NCL merkittiin 2007 Yhdysvaltain kaupparekisteriin, Beardenista tuli yhtiön neuvottelukunnan jäsen.
Tämän vuoden alussa NCL pääsi yhdeksi Host Nation Truckingin käyttämistä yhtiöistä, vaikka NCL:llä ei juuri ollut kokemusta kuljetusalalta.
Varsinainen rahasampo kuljetusyrityksille tuli tänä kesänä, kun Barack Obaman uutta strategiaa ennakoiden niiden sopimusten arvo kuusinkertaistettiin. Kullakin kuudesta yhtiöstä on nyt 360 miljoonan dollarin ja kahden vuoden sopimus.
Sopimusten arvo on siis yhteensä lähes 2,2 miljardia dollaria. Tämä vastaa 10:ntä prosenttia Afganistanin arvioidusta bruttokansantuotteesta.
Ja 10 prosenttia on myös se luku, minkä Rostonille puhuneet amerikkalaisupseerit arvioivat vähintään menevän suojelurahoina kapinallisille. Kyse on siis euroina laskettuna vähintään 140 miljoonasta eurosta.
Ruhullahin
viitoittamalla tiellä
Rostonin lähteiden mukaan NCL maksaa 500 000 dollaria kuukaudessa Watan Risk -nimiselle turvayhtiölle. Watan takaa turvallisuuden tärkeällä reitillä Kabulista eteläänpäin Kandahariin.
Watanilla on alihankkija, komentaja Ruhullahina tunnettu sotaherra, jonka yksityisarmeija on Kandaharin tien todellinen valtias. Aiemmin Ruhullahilla oli kilpailija, komentaja Abdul Khaliq, mutta tämä sai viime keväänä surmansa väijytyksessä.
Ruhullahin kerrotaan laskuttavan 1 500 euroa jokaisesta rekasta, joka kulkee Kabulin ja Kandaharin välisen 300 kilometrin matkan.
Rostonin haastatteleman amerikkalaisen turvallisuusasiantuntijan mukaan Ruhullah toimii rahasta kummalla puolella tahansa eli hänellä täytyy olla yhteyksiä myös talebaneihin.
Watan Risk on mukavasti verkostoitunut. Se on osa suurta Watan Group -yritysryhmää, jonka omistavat veljekset Ahmad Rateb Popal ja Rashid Popal. He ovat Afganistanin presidentin Hamid Karzain serkkuja.
Ahmad Rateb Popal kuuluu neuvostojoukkoja vastaan käydyn sodan veteraaneihin. Myöhemmin hän sai Yhdysvalloissa vankeustuomion heroiinin salakuljetuksesta ja vapautui 1997. Rashid Popal sai samasta syystä vankeustuomion 1996.
Myös presidentti Karzain veljellä, Hashmat Karzailla on oma turvayhtiönsä, Asia Security Group. Syksyllä paljastui, että toinen veli, Ahmed Wali Karzai, on jo vuosia ollut CIA:n palkkalistoilla. Ahmed Wali Karzaita on pidetty yhtenä Afganistanin huumekaupan tärkeimmistä tekijöistä.
Yksi kuudesta johtavasta kuljetusyhtiöstä, Afghan International Trucking (AIT), kuuluu kenraali Abdul Wahid Baba Janin 25-vuotiaalle veljenpojalle. Baba Jan kuului 2001 Pohjoisen liiton komentajiin ja toimi myöhemmin Kabulin poliisipäällikkönä.
Eräs amerikkalainen hankinnoista vastaava upseeri tuomittiin elokuussa siitä, että hän oli ottanut kuukausittain 20 000 dollaria lahjuksia AIT:ltä.
Yhdysvallat tilanteen
edessä neuvoton
Mitä etelämmäksi Kabulista siirrytään, sitä suuremmaksi kasvaa talebanien rooli. Välimaastossa voi olla sotaherroja, joilla on sopimus talebanien kanssa. Mutta lopulta ollaan seuduilla, jossa turvayritysten on tehtävä sopimukset suoraan Talebanin kanssa.
Ja näin myös tehdään. Rostonille kerrottiin, että suojelurahan saatuaan talebanit toimivat kuin mafiosot ikään: he pitävät huolta, ettei mikään kilpaileva kapinallisryhmä tai rosvojoukko häiritse kuljetusta. Talebanien maineen vuoksi tähän yleensä riittää se, että letkan ensimmäinen ja viimeinen auto ovat talebanien jeeppejä.
Rostonin Afganistanissa haastattelemat amerikkalaiset upseerit eivät kiistä ongelmaa. Esimerkiksi eversti David Haight sanoo, että vaikka se tuntuu vastenmieliseltä, ”pohjimmiltaan Yhdysvallat maksaa viholliselle siitä, ettei se ahdistele meitä”.
Host Nation Truckingin tiedottaja, eversti Wayne Shanks sanoo The Nation -lehdelle antamassaan lausunnossa sotilasviranomaisten olevan tietoinen siitä, että rahaa päätyy kapinallisille, ”mutta emme suoranaisesti tue tai suvaitse tällaista toimintaa”.
Rostonin päätelmä on, että kyse on samasta kuin monessa muussakin asiassa Afganistanissa: Yhdysvallat on tyytymätön tilanteeseen, mutta ei keksi, miten sen saisi korjattua.
Sama kuvio
toistuu maakunnissa
Myös New Yorkin yliopiston kansainvälisen yhteistyön tutkimuskeskuksen syyskuussa julkaiseman raportin mukaan Nato-maiden joukot ovat vahvasti riippuvaisia sotaherrojen yksityisarmeijoiden antamasta suojasta. Raportti perustuu mm. australialaisten ja kanadalaisten toimittajien keräämiin tietoihin.
Raportin mukaan sekä Yhdysvaltain että Australian joukoilla on Uruzganin maakunnassa sopimus eversti Matiullah Khanin kanssa. Khanille maksetaan neljä miljoonaa dollaria vuodessa siitä, että hän takaa kuukausittain kahden huoltokolonnan läpimenon Kandaharista Tarin Kowtiin.
Khan peri yksityisarmeijansa sedältään Jan Mohammed Khanilta, joka oli Uruzganin maaherrana 2002–2006.
Kandaharissa kanadalaiset maksavat eversti Haji Toorjanille, joka on isomman sotaherran Gul Agha Sherzain liittolainen. Sherzai oli aiemmin Kandaharin ja nyt Nangarharin maaherra.
Saman raportin mukaan Saksan jälleenrakennusryhmä on Badakhshanin maakunnassa maksanut kenraali Nazri Mahmedille, jota pidetään yhtenä oopiumikaupan päätekijöistä.
Kaikkiaan Afganistanissa on YK:n arvion mukaan viitisentuhatta yksityisarmeijaa, joissa on yhteensä 120 000 miestä.
Palokuntalainen
pyromaanina
Uutistoimisto IPS:n jokin aika sitten julkaisemassa artikkelissa raportin kirjoittajiin kuuluva Jake Sherman sanoi toimittaja Gareth Porterille, että Nato-joukot eivät pystyisi huoltamaan tukikohtiaan maksamatta suojelurahoja. Hänen mukaansa on toinenkin syy maksaa sotaherroille: jos heidät heitettäisiin syrjään, heistä itsestään tulisi turvallisuusuhka.
Sherman kertoo myös omista kokemuksistaan Badakhshanista, Maailman ruokaohjelman varastolta, jota paikalliset poliisit vartioivat. Sinne tehtiin rakettihyökkäys. Tutkinnassa selvisi pian, että sen olivat järjestäneet poliisit itse painostaakseen YK:ta palkkaamaan lisää vartijoita.
Riippuvaisuus sotaherroista syntyi jo alkuvaiheessa, kun Yhdysvallat oli kaatanut Taleban-hallinnon loppuvuodesta 2001. Keskustiedustelupalvelu CIA otti talebanit lyöneitä afgaanisotaherroja palkkalistoilleen ja jakoi palkinnoksi aseita ja varusteita.
Yhdysvaltain suosioon päässeet sotaherrat saivat vahvistettua mahtiaseman alueillaan. Tämä symbioosi on jatkunut, vaikka siinä itsekin mukana ollut amerikkalaiskomentaja Stanley McChrystal sanoi elokuussa, että yhteistyö sotaherrojen kanssa on aiheuttanut vihaa ja vieraantumista Afganistanin väestössä.
Sotaherroihin liittyy korruptio, vallan väärinkäyttö ja ihmisoikeusrikokset. Ja kun rahaa heidän kauttaan valuu talebaneille, rahoittaa Yhdysvallat vihollisensa sodankäyntiä.
uutiskirje 