Valtioneuvosto sai tiistaina valmiiksi esityksen uudeksi kaivoslaiksi, jonka valmistelut käynnistettiin jo edellisellä hallituskaudella.
– Tarve lainsäädännön uudistamiseen oli ilmeinen. Edellinen laki on vuodelta 1965, ja sen jälkeen maailma on muuttunut paljon, totesi elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) esitellessään lakiesitystä tiedotusvälineille.
Maailma on muuttunut niin paljon, ettei vanhaa lakia ole enää sovellettu. Kymmenisen vuotta kaivostoimintaa ovat ohjanneet enemmänkin hallinto-oikeuden päätökset kuin vanha laki, totesi Pekkarinen.
Muodostuneeseen käytäntöön nähden uusi laki ei merkitse Pekkarisen mukaan kovin suuria muutoksia.
Uuden kaivoslain on määrä astua voimaan vuoden 2011 alussa ja siinä säädetään malminetsintää ja kaivostoimintaa sekä kullanhuuhdontaa harjoittavien oikeudet ja velvollisuudet.
Uusi laki asettaa toiminnan harjoittajalle velvoitteita lopetus- ja jälkitoimenpiteistä. Jälkihoitovelvoitteita varten kaivostoiminnan harjoittajalta edellytetään vakuus ennen kaivosluvan myöntämistä.
Intressit sovitellaan lupamenettelyssä
Uuden lain lähtökohtana on, että luvat malmin etsimiselle ja kaivostoiminnalle myönnetään ja epääminen tapahtuu tietyissä lain mainitsemissa tapauksissa. Intressiryhmien etuja sovitellaan lupamenettelyssä, jossa kaivostoiminnalle voidaan asettaa rajoituksia.
Yhteensoviteltavia intressitahoja ovat kaivostoiminnan yhteydessä ainakin malminetsinnän ja kaivostoiminnan harjoittajat, ympäristönäkökohdat, kansalaisten perusoikeudet, maanomistajien oikeudet ja kuntien vaikutusmahdollisuudet.
Malminetsintää on mahdollista tehdä etsintätyönä, joka muistuttaa jokamiehenoikeuksia. Kyseessä on tällöin havainnointi ja vähäinen näytteenotto, josta on tehtävä ilmoitus maanomistajalle.
Tätä laajempi toiminta edellyttää malminetsintälupaa, joka vastaa vanhan lain valtausta. Malminetsintäluvan yhteydessä voidaan varmistaa etsijän etuoikeus esiintymän hyödyntämiseen.
Kaivostoimintaa valmistelevaan malminetsintään voidaan myöntää lupa aina 15 vuoteen asti. Neljän vuoden luvasta etsijä maksaa maanomistajalle korvausta 20 euroa hehtaaria kohti vuodessa. Etsinnän pitkittyessä yli 11 vuoden luvan hinta nousee 50 euroon hehtaarilta.
Maanomistajalle korvauksia
Lähtökohtaisesti kaivostoimintaan myönnetään lupa, jos sille ei ole estettä. Lupaa ei saa myöntää, jos hakijalla ei ole edellytyksiä tai ilmeistä tarkoitustakaan kaivostoiminnan harjoittamiseen.
Myös vaaran aiheuttaminen yleiselle turvallisuudelle, erittäin merkittävät vahingolliset ympäristövaikutukset tai merkittävä haitta paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloille ovat luvan epäämisen perusteita.
Louhintakorvaus maanomistajalle on 50 euroa hehtaarilta vuodessa ja 0,15 prosenttia hyödynnetyn kaivosmineraalin arvosta. Ministeri Pekkarisen mukaan esimerkiksi Talvivaaran nikkelikaivoksesta hinta olisi vajaat 2 miljoonaa euroa vuodessa, ellei kaivosyhtiö omistaisi itse puolia kaivoksen maista. Kaivostoiminnasta tuleva hyöty on Pekkarisen mukaan yhden miljardin euron luokkaa.
Sekä etsintä- että kaivosluvassa lupaviranomainen on Turvatekniikan keskus Tukes, joka hankkii tarvittavat lausunnot ja järjestää kuulutusmenettelyn.
Kuitenkin uraanin etsinnässä ja kaivamisessa luvan käsittelee valtioneuvosto. Uraanin etsintä edellyttää aina malminetsintälupaa ja kaivosluvan myöntämisessä sijaintikunnalla on veto-oikeus.
uutiskirje 
