Politiikka ei ole syynä siihen, että Haiti sattuu sijaitsemaan maanjäristyksille herkässä mannerlaattojen saumakohdassa. Eikä ole uuskolonialismin vika, että Haiti on lisäksi vielä niin sanotulla hurrikaanikäytävällä eli pyörremyrskyille alttiilla alueella.
Sen sijaan uuskolonialismi selittää paljonkin siitä, miksi Haiti on niin huonosti valmistautunut luonnonkatastrofeihin ja miksi ne aiheuttavat siellä niin paljon uhreja.
Haiti on ollut satoja vuosia ulkomaiden häikäilemättömän riiston kohteena. Maan omat poliitikot ovat yleensä nostaneet kädet pystyyn ja keskittyneet täyttämään omat taskunsa.
Haiti joutui maksamaan itsenäistymisestään jättivelkaa Ranskalle peräti 122 vuotta.Yhdys-valtain vaatimukset tuhosivat Haitin maatalouden ja ajoivat väestön kaupunkien slummeihin.
”Antillien helmi”, mutta
ei plantaasiorjille
Kristoffer Kolumbus laski 1492 jalkansa saarelle, jota alettiin kutsua Hispaniolaksi. Espanjalaisten mielenkiinto väheni, kun muualta Latinalaisesta Amerikasta löydettiin kultaa ja hopeaa. He pitivät hallussaan saaren itäosan, josta sittemmin tuli Dominikaaninen tasavalta.
Läntinen kolmannes Hispaniolasta jäi hollantilaisten, englantilaisten ja ranskalaisten merirosvojen temmellyskentäksi. Espanja luopui virallisesti nykyisen Haitin alueesta 1697 ja siitä tuli ranskalaisten Saint-Domingueksi ristimä siirtomaa.
Saaren alkuperäisasukkaat, taino-intiaanit, tuhoutuivat suurimmaksi osaksi jo espanjalaisvallan aikana. Espanjalaiset alkoivat tuoda orjia Afrikasta Hispaniolaan.
Ranskalaiset käynnistivät todella suuren luokan orjatalouden. 1700-luvun lopulla he toivat vuosittain 40 000 orjaa Haitin plantaaseille, mikä vastasi kolmatta osaa kaikesta Atlantin ylittävästä orjakaupasta.
Ranskan siirtomaavalta oli poikkeuksellisen julmaa. Orjat näännytettiin työllä ja heidän odotettavissa ollut elinikänsä oli 21 vuotta.
Näillä keinoilla ranskalaiset tekivät Saint-Dominguesta ”Antillien helmen”. Siellä tuotettiin 1780-luvulla yli puolet kaikesta Euroopassa kulutetusta kahvista ja lähes puolet sokerista.
Valtavat korvaukset
entisille isännille
Vapauden, veljeyden ja tasa-arvon aatteista kuulleet orjat alkoivat kapinoida 1791. Kaksitoista vuotta kestäneiden, puolin ja toisin julmien taisteluiden jälkeen Ranska joutui antamaan periksi ja siirtomaa julistautui itsenäiseksi Haiti-nimiseksi valtioksi 1. tammikuuta 1804.
Orjakapinaa johtanut Toussaint Louverture oli 1802 jäänyt vangiksi uskottuaan Napoleon Bonaparten lupaukseen neuvotteluratkaisusta. Louverture kuoli 1803 ranskalaisessa vankilassa.
Ranska tunnusti Haitin itsenäisyyden 1825, mutta ei ilmaiseksi. Haiti pakotettiin maksamaan Ranskalle korvausta 150 miljoonaa frangia.
Korvaussumma oli valtava, kun sitä vertaa esimerkiksi 60 miljoonaan frangiin, jolla Ranska 1803 myi Louisianan (joka silloin oli moninkertaisesti nykyisen Louisianan osavaltion kokoinen) Yhdysvalloille.
Haitille korvauksella oli pitkälle ulottuva vaikutus. Se joutui ottamaan ulkomaisilta pankeilta suuria lainoja maksuista selvitäkseen. 1800-luvun lopussa 80 prosenttia Haitin budjetista meni näiden velkojen hoitamiseen. Viimeisen erän Haiti sai maksettua vasta 1947.
Yhdysvallat
miehitti Haitin
Haitista tuli Yhdysvaltojen jälkeen vasta toinen eurooppalaisten vallasta vapautunut valtio Amerikoissa. Yhdysvalloissa seurattiin mielenkiinnolla ”mustien jakobiinien” taistelua ja Yhdysvaltain ns. perustajaisiin kuuluva Alexander Hamilton jopa auttoi Toussaint Louverturea luonnostelemaan Haitille perustuslakia.
Toiset perustajaisät kuitenkin pitivät vapautuneiden orjien valtiota vaarallisena esimerkkinä Yhdysvaltain orjille. Heihin kuului 1801 presidentiksi noussut, itsekin satoja orjia omistanut Thomas Jefferson.
Vihamielinen linja jatkui vuosikymmeniä ja Yhdysvallat piti Haitia saarrossa. Vasta 1862 Yhdysvallat tunnusti Haitin itsenäisyyden. Mutta yhä Yhdysvaltain laivasto kävi lukuisia kertoja näyttämässä lippua Haitin vesillä.
Talousongelmat ajoivat Haitin sekasortoon, eikä 1888–1915 yksikään presidentti pysynyt virassaan täyttä kautta.
Yhdysvaltain presidentti Wood-row Wilson – joka 1919 sai Nobelin rauhanpalkinnon – lähetti 1914 merijalkaväen hakemaan Haitin keskuspankin varat ”turvaan” New Yorkiin.
Seuraavana vuonna Yhdysvallat miehitti Haitin. Yhdysvallat antoi aluksi Haitin parlamentin toimia, mutta kun se ei hyväksynyt ulkomaista maanomistusta, Yhdysvallat hajotti sen 1917.
Vuoteen 1934 jatkuneella miehityskaudella Yhdysvaltain joukot surmasivat tuhansia kapinoineita haitilaisia.
Duvalierien
hirmuvalta
Vuonna 1957 Haitissa nousi valtaan diktaattori François ”Papa Doc” Duvalier, jota 1971 seurasi hänen poikansa Jean-Claude ”Baby Doc” Duvalier.
Duvalierit kelpasivat kylmän sodan aikana Yhdysvalloille, joka antoi Haitille talous- ja sotilasapua. Duvalierit pitivät kansan kurissa pelätyillä Tonton Macoutes -joukoillaan, jotka surmasivat kymmeniätuhansia ihmisiä.
Baby Doc ajettiin maanpakoon Ranskaan 1986. Hänen arvioidaan vieneen mukanaan 800 miljoonaa dollaria valtion varoja.
Vuonna 1990 Haitin presidentiksi valittiin slummien pappi Jean-Bertrand Aristide. Hänet syrjäytettiin kuitenkin jo seuraavana vuonna vanhemman George Bushin hiljaisesti tukemassa kaappauksessa.
Bill Clinton lähetti 1994 merijalkaväen palauttamaan Aristiden valtaan. Operaatioon sisältyi tiettävästi salainen lisäpöytäkirja, jolla Aristide suostui luopumaan radikaaleista uudistushankkeistaan.
1996 presidentiksi valittiin René Préval, aiempi Aristiden liittolainen mutta sittemmin tämän kanssa riitaantunut. Prévalin talouspolitiikka on kelvannut Yhdysvalloille.
Aristiden Lavalas-puolue voitti parlamenttivaalit toukokuussa 2000. Yhdysvallat katkaisi apunsa Haitille.
Aristide voitti presidentinvaalit marraskuussa 2000. George W. Bush asetti Haitin taloussaartoon 2002 ja 2004 Aristide lennätettiin maanpakoon Bushin hyväksymässä kaappauksessa.
2006 Préval valittiin toisen kerran presidentiksi.
Maatalous nurin,
väki hikipajoihin
Monet Haitin ongelmista juontavat juurensa kaukaa. Metsien tuhoaminen alkoi jo Ranskan aikana. Nyt alkuperäisistä metsistä on tuhottu 98 prosenttia, mikä pahentaa tuhotulvia.
Haitia pidettiin jo 1950-luvulla ylikansoitettuna. Silloin siellä oli 3 miljoonaa asukasta, nyt heitä on 9 miljoonaa.
Baby Doc Duvalierin kaudella, 1970-luvun lopulla, aloitettiin Yhdysvaltain ja IMF:n ajama politiikka, jonka päämääränä oli tehdä Haitista ”Karibian Taiwan”. Toisin sanoen maatalousvaltiosta piti tehdä vientiteollisuuteen nojaava maa.
Kun samalla myös oli myös määrä siirtyä pientiloista vientipainotteiseen maatalouteen, maaseudulle kertyi paljon liikaväestöä, joka alkoi siirtyä kaupunkeihin, erityisesti Port-au-Princeen. Pääkaupunki paisui hallitsemattomasti kehnosti rakennetuilla slummeilla.
Kaiken kruunasi Yhdysvaltain maatalouspolitiikka. Haiti painostettiin avaamaan markkinansa, ja Yhdysvallat alkoi viedä sinne halpaa riisiä ja sokeria. Haitin jäljellä ollut oma maatalous tuli kannattamattomaksi.
Kaupunkeihin siirtynyt liikaväestö työllistettiin hikipajoihin, huonosti palkattuihin tehdastöihin. Erityisesti vaatetusalalle perustettiin amerikkalaisten omistamia tehtaita. Esimerkiksi lähes kaikki Yhdysvalloissa myytävät baseball-pallot on valmistettu Haitissa.
lehti 